Orientoitumista

Yleison (eli Epun) pyynnosta suoritamme pikaisen tilannekatsauksen. Eli aika paljo hommaa pukkaa koko ajan ja iltaisin on niin vasynyt ettei jaksa hirveesti kirjoitella saatikka klubbailla :)

Orientaatioviikko on nyt ohi ja luennot alkaa vaihtelevasti kahden seuraavan viikon aikana. Kolme viikkoa saadaan ihmetella ja arpoa halutaanko kayda valittuja kursseja vai ei ja lopullinen rekisteroityminen kouluun ja kursseille tapahtuu siis joskus elokuun lopulla. Tan viikon aikana meille on luennoitu kaytannon asioista aika pintapuolisesti ja sen lisaksi ollaan saatu infoa tiedekunnista ja ilmoittauduttu alustavasti kursseille. Valitsemamme kurssit ovat nimeltaan Economía Argentina, Historia Económica Argentina, Historia Económica Mundial ja Geografía Política y Económica Argentina. Sikali mikali tama teille mitaan kertoo. Argentiinan taloutta ja politiikkaa siis karkeasti. Taman lisaksi osallistumme molemmat espanjankurssille, koska kummankaan meista taso ei yllattaen ollut se vaadittu intermediate superior... no, kursseille joutui myos 6 vuotta espanjaa lukeneita jenkkityttoja et ehkei se oo niin paha asia. Viikkotunteja meille tulee aika paljon, jotain 25 varmaankin, tosin joku kurssi (eli vaikein noista neljasta)varmaan viela tiputetaan pois ton koeajan jalkeen. Tunnit voi sitten olla hyvinkin vaihteleviin aikoihin, eli aikaisimmat alkaa klo 7.30 ja myohaisimmat paattyy klo 23, MYOS perjantaisin! Eli aika hulluja paivia luvassa. Ja kv-politiikan laitoksella, josta meilla on yksi kurssi, tentit on yleensa suullisia... No, toivottavasti kielikurssi auttaa!

Koulunjalkeinen toiminta on talla viikolla keskittynyt lahinna kaytannon asioiden hoitamiseen, kuten kamppien etsiskelyyn netista. Ei oo viela oikein houkuttelevaa loytynyt, varmaan viikonloppuna koitetaan joku hommata, sunnuntai pitais olla nayttopaiva taallakin puolella maailmaa. Eilen saatiin hommattua paikallinen liittyma eli voidaan sentaan soitella ihmisille jos tarttee. Se muuten tarkoittaa myos sita, etta kannykassa on yleensa paikallinen kortti eli viestit suomalaiseen liittymaan ei ehka tuu ihan heti perille. Saa niita kuitenkin lahettaa edelleen, koitetaan muistaa kurkkia niitakin aina valilla.

Kivan oloista porukkaa taalla on kylla, muutama kaveri ollaan jo saatu ja luultavasti seka tanaan etta huomenna ollaan menossa ulos eli paastaan vihdoin tutustumaan tan mielettoman biletyskaupungin klubbailumahdollisuuksiin! Niin ja tanaan oltiin huvipuistossa porukalla, se oli aika mielenkiintoista ottaen huomioon, etta ulkona on lamminta alle 10 astetta ja tuulee aivan sairaasti. Jonota siina sitten tunti vuoristorataan. Puisto oli aika pieni, ja laitteet oli joko liian hurjia meille tai sitten sellasia lastenversioita. Oikeestaan tosi paljon samoja ku Lintsilla (ainakin mustekala, viikinki, rainbow ja top spin) mut pienempia. Ei kylla oltu siella kun reilut kolme tuntia etta ei siina hirveen moniin laitteisiin ehtinytkaan, etta ihan hyvilla mielin jatettiin kokeilematta ne "paa alaspain roikotus"-vuoristoradat.

Nayttaako silta etta Lillilla olis kylma? Oli silla :)


Niin joo ja ruokavaliotiedotteen vois viela antaa. Eli lehmaa meille yritetaan syottaa lahes poikkeuksetta jos on jotain yhteissapuskaa, mutta taalla on kylla muutama kasvissyoja ja yks hindu, eli Lillilla ei mee edes kaikkein huonoimmin, kun ravintoloissa on kanaa ja kalaakin tarjolla aika paljon. Mut Wuokot alkaa ikina tulko tanne, taalta ei saa enaa edes niita papuja ja riisia, pelkkaa perunaa ja pastaa juustokastikkeella. Alkaa tympia aika nopeesti :)

Se siita talla eraa. Saa muuten kysellakin jos joku aihepiiri askarruttaa niin koitetaan valottaa! Terkkuja kaikille!

Nyt sita vahingoniloa

Buenos Airesissa ollaan, saavuttiin tanne lauantaiaamuna. Majoituttiin hotelliin ihan keskustaan, noin vartin kavelymatkan paahan koululta. Heti lauantaina kaytiinkin katsastamassa yliopisto ulkoa. Se sijaitsee vanhan satamakanavan rannalla ja koostuu kolmesta punatiilisesta rakennuksesta. Ihan kivan nakoinen siis. Ja siis kaupungin hienoimmalla alueella, Puerto Maderossa. Iltapaivalla kaytiin myos tutustumassa pikaisesti Recoletan kaupunginosaan, jossa on muun muassa se kuuluisa hautausmaa, jonne Evita on haudattu. Ei kayty siella hautausmaalla viela, kateltiin lahinna kenkia. Tai siis Lilli katsoi ja Killi tuskastui. Mitas sanoisitte tytot tajuttoman siisteista nahkasaappaista (siis sellasta tosi hyvaa nahkaa) halvimmillaan 50 pesolla eli noin 13 eurolla? Kalleimmatkin lahti jollain 50 eurolla. Seuraava paamaara onkin sitten selvittaa, mitka on rahtikustannukset Suomeen...

Illalla otettiin ensin vahan viinia ja ruokaa, ravintolat aukesi lauantai-iltana tosiaan siina 21-22 maissa eli oli suomipojilla vahan nalka kun ei jaksanut enaa miljoonatta hampurilaistakaan ostaa. Ruoka on tosi halpaa, esim. eilen oltiin okykalliissa ravintolassa, jossa meidan lasku oli jotain 40 pesoa kahdelta eli kymmenisen euroa. Lauantaina ruuan jalkeen mentiin viela hotellin vieressa olevaan dark metal baariin bisselle, litra maksoi 6 pesoa eli noin 1,5€. Sielta loydettiin muun muassa poika, jolla oli HIM-paita paalla. Poika oli viela tosi pelottavan nakonen ja kuuntelee sellasta lassya. Eilen kuultiin myos Nightwishia kenkakaupassa, mutta se ei liene suuri yllatys.

Eilen kaytiin San Telmon taiteilija-alueella, joka on myos tangon kotiseutua. Siella on sunnuntaisin antiikkimarkkinat, joilla aika tosiaan tuntui pysahtyneen myytavien tavaroiden aikakausille. Kaduilla oli setia soittamassa ja laulamassa tangoa yms. ja kaikennakoisia katutaiteilijoita, mm. puujaloilla kaveleva klovni. Katutaiteilijoita tuntuu muutenkin olevan vahan kaikkialla, vaikka onkin talvi ja kylma.

Huomatkaa keskella puujaloilla kaveleva seta. En tiennyt etta sellasia on viela.


Taalla on siis oikeesti ihan kohtuu vilposta, iltaisin jotain 11 astetta ja paivisin vahan lampimampaa, joku 15 astetta ehka. Lauantaina kun tultiin niin oli kylla ihan t-paita -keli auringossa, mutta heti sunnuntaina oli paljon viileampaa. Muutenkin nayttaa samalta kuin syyskuun lopulla Suomessa.

Kaupunki on tosi kaunis, muistuttaa vahan Budapestia ja Pariisia. Isoja komeita taloja, joskin San Telmon alue oli aika paljon matalampaa ja pittoreskimpaa. Toki ollaan nahty vasta tosi pieni osa kaupungista, taalla kun asuukin 10 miljoonaa ihmista.

Puerto Maderon aluetta. Meidan koulu on ihan lahella, saman kanavan rannalla


Puisto meidan koulumatkan varrella.


Avenida de Mayo, kai.


Seuraavaksi siirrymme siihen vahingonilo-osioon (kylman saan lisaksi). Eli tanaan oli eka koulupaiva. Jannitti niin maan perusteellisesti menna sinne! Ja ihan helvettia se olikin :) No ei, mutta tosi raskas paiva. Aamupaiva kateltiin koulua ja lounastettiin (yrittivat syottaa pihvia prkl, Lilli sai siis perunamuussia). Iltapaivalla lykkasivat sitten kielikokeen eteen, ja se oli vaikeampi kuin mikaan ikina. Koostui seka kirjallisesta etta suullisesta osiosta, jotka oli molemmat ihan perseesta. Alkuun tietty jannattiin sita suullista osaa, mutta kun saatiin kirjalliset eteen eika ymmarretty niista mitaan, alkoi todella ottaa aivoon... juteltiin itavaltalaisen pojan kanssa, joka oli ollu puol vuotta Espanjassa vaihdossa, eika sekaan tajunnu siita mitaan. No joo, ei silla niin valia koska koe maarittaa vaan sen tason, milla on ja jos ei saavuta tiettya tasoa niin joutuu ottamaan espanjan kurssin. Oltais otettu se kurssi joka tapauksessa eli ei paljon napostele etta saadaan siita kokeesta joku 10/180 pistetta salettiin... Mut siis se suullinen osa oli paljon helpompi, mika oli aika ihme. Onneks kuitenkin tajuttiin lahes kaikki, mita henkilokunta puhui. Sehan se on mika merkkaa eika se osaako taivuttaa jotain kirottua verbia futuurissa vai ei.

Muuten koulusta jai kylla ihan hyva fiilis, vaihtotadit oli tosi mukavia ja Alejandra, jonka kanssa kirjoiteltiin sahkopostia ennen tanne tuloa, tuli oikein etsimaan meita kysyakseen miten parjaillaan. Ja pussailemaan tietty niinkun kaikki taalla, siihen voi kylla vierahtaa hetki tottua. Kivoilta vaikuttivat myos muut vaihtarit, etta eikohan taa tasta viela oikein kivaksi kokemukseksi muodostu.

Huomenna luvassa tietoa asumisesta ja sitten varmaan alkaa kampan metsastys. Orientaatioviikon ohjelmaan kuuluu lisaksi myos mm. tangotunti ja jotain perusgrillailua tutoreiden kanssa. Siita lisaa sitten joskus myohemmin.

Maaranpaa lahenee

Heippa taasen! Ollaan tanaan saavuttu jo Argentiinan puolelle, eli maaranpaa lahestyy uhkaavasti. Maanantaina me oikeesti joudutaan sinne kouluun... Mutta siis huomenna olis tarkoitus saapua Buenos Airesiin, yobussilla lahdetaan tanaan taalta Paraguayn ja Argentiinan rajalta, Posadasista. Ja Argentiinaan saapuminenhan tarkoitti siis sita, etta Killin maalukema on talla hetkella 36 ja Lillikin on kolmenkympin kriisin kourissa, 30 kasassa.

Iguazulta lahdettiin siis Paraguayhin, tuohon kehitysmaiden kruunaamattomaan kuninkaaseen, Etela-Amerikan Viroon. Sinne siis brassit ja argentiinalaiset syytavat palkkatulonsa halpoihin viinaksiin ja paheelliseen elamaan. No ei mut joo. Mentiin Brasiliasta rajan yli Ciudad del Esten kaupunkiin. Kyseessa on siis hyvinkin kauppakaupunki. Rajanylitys oli vahan hankalaa, ei siis se rajan ylittaminen varsinaisesti, vaan se, etta sai passinsa leimattavaksi. Ne kun ei millaan meinanut haluta katsoa sita. Rajan nimittain saa ylittaa vuorokaudeksi ilman passintarkastuksia ka brassit siis kay shoppailemassa paivaseltaan halvassa naapurimaassa. Kukaan ei siis varsinaisesti ollut vastassa passia kinuamassa, vaan jouduttiin itse pariin otteeseen kysymaan apua tarkastuskopin loytamiseksi. Siita eteenpain kaikki olikin sitten helppoa. Lahdettiin samantien Encarnacioniin Argentiinan rajalle, koska aikaisempi Ciudad del Este ei ole kovinkaan suositeltu illanviettokaupunki. Kun myynti lakkaa niin kadut tyhjenee ja voi vissiin olla vahan vaarallista.

Encarnacioniin oli reilun viiden tunnin bussimatka. Maisemat oli aikalailla Pohjanmaan kaltaisia, lahinna peltoa siis.



Encarnacionissa majoituttiin bussiaseman lahelle oikein kivaan pieneen hotelliin, jossa oli huippuystavallinen ja tehokas tati, joka lateli kaiken tarvittavan informaation kaupungista heti kattelyssa ymmarrettavalla espanjalla. Illalla kaytiin sitten vahan kattelemassa kaupunkia seka basaarintynkaa, jossa myydaan piraattikamaa argentiinalaisturisteille. Ihan mukavanoloinen kaupunki, ei hirveesti nahtavaa kuitenkaan. Lahistolla olisi jotain luostarinraunioita, mutta meita himotti jo paasta Argentiinan puolelle, joten ei viitsitty lahtea niita ihastelemaan. Kaytettiin aamupaiva rantarolexien ostoon ja lahdettiin rajan yli tanne Posadasin kaupunkiin.

Basaari Encarnacionissa


Bussimatkalta


Nyt hengaillaan siis Posadasissa ja odotellaan bussin lahtoa kohti BsAs:ia. Huomenna nahdaankin sitten mihin sita on oikein lahdetty :)

Iguazun putoukset

Tanaan kaytiin sitten kattelemassa noita kuuluisia vesiputouksia. Aamulla heti kaveltiin bussiasemalle ja hurautettiin sielta paikallisbussilla noin 20 kilsan paahan kaupungista, kansallispuiston rajalle. Siella ostettiin paasyliput puistoon ja putouksille, 20 realia per naama eli siis noin 8 Suomen rahaa. Hintaan kuului bussilla ajelua kansallispuiston sisalla, putouksille ja takaisin. Pysahtya olis saanu myos extreme-urheilun harrastamista varten parissa paikassa, mutta me katottiin vaan putouksia. Metsaan oli rakennettu polkuja ja portaita, joita pitkin sitten kaveltiin nakoalapaikoille. Ekalta sellaiselta katsottuna maisema oli vahan perseesta, vain syva rotko eika vetta missaan. Oltiin kylla kuultu, etta nyt on satanu tosi vahan ja jopa putouksilla on melko vahan vetta. No oli tosiaan! Pari pienta noroa valui isoa seinamaa alas... Mutta ihan komea seinama se oli silti.





Jatkettiin sinnikkaasti kavelya kohti Devil's Throat-nimista putousten suurinta osaa, joka on hevosenkengan muotoinen, ja loytyihan sita vetta sitten vihdoin. Voi veljet, mika maisema!







Lahestulkoon parasta koko paikassa oli kuitenkin pienet ja hullunhauskat elikot, kenties juuri nuo Soilen ihailemat "nenakarhut", joita juoksenteli viidakossa joka paikassa, lahinna sipsipussien perassa. Siis sellasia kissan kokoisia vahan pesukarhun nakoisia isohantaisia otuksia, joilla on pitka nena ja sieraimet torollaan. Hirmuhirmusopoja!



Mutta siis huomasi kylla selvasti, etta yleensa on enemman vetta ja maisematkin varmasti silloin viela komeammat. Tasta johtuen paatettiin jattaa talla eraa Argentiinan puoli putouksista kokonaan katsastamatta ja tulla tanne uudestaan Buenos Airesista kasin, kun sielta salettiin joku vaihtariretki tanne kuitenkin tehdaan. Huomenna lahdetaan sen sijaan Paraguayhin pariksi paivaksi ja viikonloppunahan pitaakin jo paasta Buenos Airesiin kun maanantaina alkaa perehdytysviikko. Harmi, lomailu on ollut aika kivaa. Tanaan muunmuassa lilluteltiin hotelin uima-altaalla, ah. On taa brassien talvi vaan kiva kun ei oo liian kuuma.

Piti viela taydentaa noita edellisia matkustusinformaatioita sen verran, etta ruoka-annokset on aivan tolkuttoman suuria, eli lahes jarjestaen yksi annos riitaisi vallan hyvin kahdelle. Ei tosin olla kertaakaan kehdattu ottaa vaan yhta. Ja toinen juttu oli se, etta majoituksen hintaan sisaltyy ainakin meidan kahden eri paikan kokemuksella aina aamiainen, joka on runsas. No, se siita talla kertaa, saattaa paivitystahti vahan hidastua jos paastaan vahan elavaisempaan kaupunkiin joskus.

Riosta Iguazulle

Jatketaanpa samantien edellisen paatostunnelmista.

Maracanalla, joka on siis maailman suurin jalkapallostadion, kohtasivat paikallistrillerissa Flamengo ja Vasco da Gama. Molemmat riolaisia joukkueita siis. Peli ei ollu viela cup-finaali vaikka sita mainostimmekin, vaan tavallinen sarjaottelu. Cup-finaalissa samat joukkueet kohtaavat heti uudestaan keskiviikkona eli huomenna. Panosta pelissa siis oli. Stadion ei ollut edes puolillaan, mutta silti tunnelma oli aivan tajuton. Olimme Flamengon fanikatsomossa (johon ei kuulemma uskalleta vieda turisteja stadionin ollessa taysi) ja joka ainoa katsoja lauloi pelin alusta loppuun. Rummut pauhas sambaa ja valilla ei kentalle ees nahny kun lippuja oli edessa niin sairaasti ja ne oli valtavia. Kuvia laitetaan kunhan opetellaan ja jaksetaan. Itse peli oli aika tylsa, Vasco voitti 1-0 ja me ei nahty maalia, aivan normaalisti ;) Illalla sitten kemuteltiin hostellilla kun melkein kaikki muutkin oli ollu pelissa ja oli siis juhlatunnelmissa haviosta huolimatta. Alla pari valokuvaa matsista.





Eilen ei sitten aamiaisen jalkeen tehtykaan mitaan, kirjaimellisesti. Puolen paivan paikkeilla lahettiin hostellista bussiasemalle ja sielta sitten tanne Foz do Iguazun kaupunkiin Brasilian ja Argentiinan rajalle. Tarkotuksena on tsekata kuuluisat vesiputoukset. Huomenna katellaan Brassien puoli ja sitten myohemmin Argentiinan. Bussimatka kesti 24 tuntia ja oli uuvuttava huolimatta varmaan parhaasta menopelista missa koskaan ollaan kankkujamme lepuutettu. Iso ja hieno bussi siis. Nukuttuakin saatiin varsin hyvin, mutta selkaa kylla kolottaa niin maan perusteellisesti nain jalkeenpain. Matkalla maisemat oli aika pettymys, silla mitaan varsinaisesti kiinnostavaa ei nahty. Pari lehmaa ja ihan pikkasen sademetsaa, lahinna peltoa tai paljaaksi hakattua joutomaata. Taa Foz, niin kuin me vekkulisti tata kutsutaan, naytti paivalla ihan kivalta kaupungilta, mutta seitteman paikkeilla illalla kaikki asukkaat vissiin kuoli, koska niita ei enaa nay missaan ja taalla haiseekin vahan palaneelta. Ja kaikki kaupat sun muut on siis kiinni. Ainakin Rioon (loistava biletyskaupunki) verrattuna taa on alyttoman tylsa paikka.

Lopuksi voitais koota vahan matkustustietoa mita on kertynyt. Naita kannattaa kysella lisaa jos kiinnostaa, kun ei tassa nyt oikein keksi mita sanois. Kaikki on ollu ainakin meille aika helppoa. Mut me ollaankin hyvia ;)

Brasseissa on aika kallista. Ollaan maksettu hostellihuoneesta neljan hengen dormissa 76 realia, eli noin 16 euroa per nena. Se oli Copacabanalla muissakin hostelleissa suunilleen sama. Muualta kaupungista saa kyl varmaan halvemmalla. Nyt asutaan hotellissa suunnilleen samaan hintaan, huoneessa on suihku, telkkari, ilmastointi ja jaakaappi.

Ruoka on jarjestaan pahaa, tai ainakin rasvasta ja ylisuolasta. Papuja loytyy joka aterialta, paitsi jos syo makkarissa (aihio). Hinnat vaihtelee 5 realista taivaaseen mut makki-indeksi antaa aterialle hintaa 4 euroa. Melko kallista.

Bussimatka tanne Iguazulle makso 185 realia, eli onko se nyt sitten noin 70 euroa. Liput ostetaan mielellaan paivan tai kaksi etukateen bussiasemalta, jota paikallismurteella kutsutaan nimella rodoviaria. Varsinkin sesonkina bussit voivat siis olla taysia, meilla oli kylla valjaa. Ja Riossa se asema on vahan kyseenalaisella alueella joten kannattaa menna paivalla.

Yleisesti ottaen meininki on lupsakkaa ja ihmiset mukavia. Melkein kukaan ei puhu mitaan tunnettua kielta mutta espanja on paras veikkaus jos haluaa jotain kommunikointia yrittaa. Ja kyllahan turistien kanssa tekemisissa olevat ihmiset oikeesti aina tarvittavan maaran enkkua osaa.

Lopuksi viela yleison pyynnosta saatiedotus. Keskitalvella eli heinakuun puolessa valissa Brasiliassa palellaan suunnilleen 25 asteen paikkeilla. Taalla sisamaassa on vahan ylikin. Ja aurinko paistaa kaytannossa aina paitsi yolla.

Laittakaa ihmeessa meille pain kommentteja ja kuulumisia sielta kotosalta ja reissusta. Ja levittakaa ihmeessa tietoa blogista niille, joita oletatte kiinnostavan. Jos joku joskus lukee tata, niin me saadaan sitten pakottava syy muistaa kirjoittaa...

Alkutunnelmia (reissusta kasin, tosin)

Tallasta blogia ajateltiin ryhtya pitamaan Latinalaisen Amerikan matkamme tapahtumista. Koska perustetaan taa vasta reissunpaalta niin liitamme tahan ensimmaiseen postaukseen kavereille (tai siis niille joiden osote satuttiin vasyneina muistamaan ulkoa kun osoitelista oli mystisesti sielta s-postista havinnyt) lahetetyn sahkopostin, josta selviaa alkumatkan tapahtumia.

Ensin lennettiin siis Pariisin kautta Rio de Janeiroon, tuohon samban syntiseen mekkaan. Sambaa ei nahty kertaakaan mut muuten oli mahtavaa. Seuraavassa sensuroimattomana jo mainostettu s-postikontakti kavereihin.

"Terkkuja Copacabanalta Riosta! Kaikki menee hirmu kivasti, mita nyt darra valilla vahan koputtelee... Ja kerran Killi oli kipee mut se meni pois.Ollaan vietetty tallasta hostellielamaa tassa ja koitettu kierrella nahtavyyksia. Iltasin on tietty otettu muutama bisse mut klubbailu on jatetty ihan kokonaan australialaisille. Seuraavassa vahan matkakertomuksentynkaa kun blogin yllapito on heikompaa kuin Hakkaraisella eli ei olla edes avattu sita viela.

Lassin harmiksi pitaa heti kerto etta Kimmon rekusta ei loytynyt herskaa ja paastiin tekemaan valilasku Rapiisissa ihan normaalisti. Kuvia Eiffel-tornilta loytyy todistusaineistoksi ja niin poispain. Eihan se nelja tuntia pariisin kokoisessa kaupungissa hirveesti ole, pari olis viela tarttenu lisaa niin olis nahny kaiken ;) Air Francen jumbojetti oli sisatiloiltaan aika minimaalinen ja eihan siina varsinkaan Kimmo saanut juurikaan nukuttua. Kello viiden jalkeen aamulla saavuttiin sitten Rioon ja tultiin bussilla tanne Copalle niin kuin me ammattikielella tata paikkaa kutsutaan. Yhdentoista aikoihin saatiin sitten huonekin ja niin oltiin kolmekymmenta tuntia kotoa lahdon jalkeen saatu jotakin sankya muistuttavaa nakopiiriin. Paska vaan etta siina nukku jotain tyyppeja. Lahdettiin siis samantien rannalle katteleen ja kyllahan se komeelta naytti. Iltapaivalla kaytiin viela katsastamassa toinen kuulu ranta eli Ipanema. Ja illalla peruskilli olikin sitten jo kuumeen kourissa.Kuume jatku seuraavana paivana joten mentiin kaymaan lekurilla jonka parantava henkays ilmeisesti autto silla kuume laski sarkylaakkeella eika enaa tullu takas. Se paiva oli siina.

Perjantaina kaytiinkin sitten naita Rion nahtavyyksia oikein urakalla.Aamupaivalla kaytiin Rion suurimmassa favelassa eli slummissa sellasella turistikierroksella missa ihmetellaan oikein urakalla koyhien elamaa. Mopokyyti rinnetta ylos nosti tukan pystyyn. Ja kyllahan siina silmat vahan aukes kun katto sita paskan virtaamista kadulla kun viemareita ei ole. Iltapaiva vietettiinkin sitten Corcovadolla eli silla vuorella missa on se Jeesuspatsas. Maisemat oli tajuttomia ja Rio on kylla saletisti maailman kaunein kaupunki. Nyt ei taida kereta kauheesti enaa selittaa kun ollaan lahdossa Maracanalle kattomaan brasilian cupin finaalia tai jotain sellasta. Repikaa siita futisjatkat ja muutkin."

Ja sitten pari fotoa.

Killi Pariisissa :) Notre Damen edessa siis


Copacabana


Favelassa


Maisema Corcovado-vuorelta


Herkullista brassiruokaa (yok papuja)