In the jungle, the mighty jungle...

Tuli niin huono omatunto pitkasta paivitystauosta, etta pitaa heti jatkaa! Nyt on sitten valloitettu Amazonin viidakotkin! Jellonia siella ei nukkunut, mutta aanesta paatellen vaikka mita muuta. Ei kylla nahty kun hyonteisia ja sitten sellasia puolikesyja apinoita, papukaijoja ja boa (yoks). Mutta ihan kliffaa oli (kylla Eppu, me nuoret sanotaan viela kliffaa :)).

Eli siis Bañosin kaupungista otettiin retki sademetsaan Puyon lahistolle. Meita oli kolmen hengen ryhma eli me ja sitten amerikkalainen Jane (Tarzan ei ollu mukana) ja oppaana oli sellanen Chico Loco, hullu inkkaripoika, jonka oikea nimi jai vahan hamaran peittoon mutta toi on ihan kuvaava. Aamulla lahdettiin Bañosista ihan julklisilla kulkemaan ja Puyossa vaihdettiin sitten johonkin yksityisempaan autoon. Tunniksi matka keskeytyi, kun jouduttiin odottamaan, etta saavat tien rakennettua, mutta paastiin kuitenkin lounaalle Hola Vida -nimiseen resorttiin suunnitelmien mukaisesti. Lounaan jalkeen lahdettiin patikoimaan kohti vesiputousta. Onneksi matkatoimisto antoi kaikille varusteiksi mukaan kumisaappaat ja sadeviitan, koska yllatykseksemme sademetsassa satoi aivan ###keleesti hyvin pitkalti koko ajan ja rammittiin sellasessa liejussa ja mudassa ettei mitaan rajaa. Jos meidat joku olisi siella viidakossa syonyt niin se olisi kylla ollut se muta eika mikaan anakonda (vaikka Chico Locon mukaan meilla ei ollut paljoakaan toivoa valttaa julmaa kohtaloamme joutua anakondan ruuaksi, se syo kuulemma vaan turisteja...). No, sateessa ja mudassa sitten juostiin viidakon lapi uimaan vesiputoukseen. Vesi oli kylmaa mutta aika hauska setti kuitenkin. Uinnin jalkeen palattiin takaisin resorttiin hakemaan kamamme ja vaihdettiin kulkuvalinetta, eli paastiin melomaan kanootilla. Ensin tosin paastiin istumaan kanootissa, joka oli sidottu auton lavalle... No, onnellisesti saavuttiin joen rantaan. Joki oli noussut tosi paljon, koska satoi kaatamalla, ja oli aika tuulista, eli rauhallinen kanoottiajelu muistutti loppujen lopuksi isolta osalta koskenlaskua. Pelastusliiveja ei tietenkaan ollut eika kukaan kysynyt, osataanko uida vai ei. Aallot tuli sisaan kanoottiin, eli jos ennen siihen istumista oli jossain vaatteessa ollut kuiva kohta niin ei ollut enaa siita poistuttaessa. Ja saappaista sai kaataa vetta pois. Eli ei muuta kun majoittumaan pieneen kylaan, jossa oli noin viisi majaa majoittumista varten ja pari hengailumajaa keittiolla varustettuna. Oikein kiva paikka joen rannassa.

Relaxing in the jungle, the resort called Hola Vida


In the jungle...


We went to our camp with a canoe in pouring rain. In the end it was more like rafting!


Majoittumisen ja illallisen jalkeen lahdettiin sitten yokavelylle metsaan kattelemaan kaikkia oisin heraavia otokoita. Ei nahty krokotiileja eika jaguaareja, mutta kaikenlaisia hyonteisia kylla. Ei mitaan superalloja, mutta jotain hamiksia ja heinasirkkoja ja sellasia. Aanet oli kylla huippuja! Ja niita sitten kuunneltiin koko yo.

Linda and our guide Chico Loco searching for bugs during a night walk in the jungle


This is what we found, among others




Seuraavana aamuna tavattiin muita resortin asukkaita, eli erinaisia elaimia seka yksi toinen turistiryhma, joka oli yopynyt samassa kylassa. Ei siina jalkimmaisessa muuten mitaan, mutta kun se ryhma sattui koostumaan viisihenkisesta suomalaisperheesta! Ja me vahan ajateltiin etta Ecuadorin Amazonilla viidakossa ei tulis hirveesti suomalaisia vastaan kun jossain gringoghetto -Cuscossakaan ei tullu... Etta ihan hauska yhteensattuma sinansa. Mutta joo, nahtiin myos niita apinoita ja papukaijoja ja boa.





Toisen paivan ohjelmaan kuului kavely nakoalapaikalle, josta nakyi hienosti pitkalle metsan yli seka parin joen risteyskohta. Upean maiseman lisaksi saatiin oppitunti paikallisesta metsastamisesta, eli sellasella isolla hernepyssylla ampumisesta. Sinne laitettiin terava tikku sisaan ja puhallettiin lujaa. Saatiin kokeillakin kyseista lelua vaihtelevalla menestyksella.

The rivers Puyo and Pastaza


Learning the local way of hunting


Nakoalapaikalta palattiin takaisin leiriin ja syotiin lounas seka askarreltiin koruja, tai siis oikeastaan meidan opas askarteli meille kaikille muistoksi kaulakorut jonkun puun siemenesta ja jonkun ananaslajin lehdesta irrotetuista kuiduista. Aika napparaa. Ja hienot tuli! Sitten palattiinkin jo takaisin Bañosiin parilla eri bussilla.

Our campsite






Bañosista jatkettiin eilen illalla Quitoon tarkoituksena lahtea tanaan viela rannalle kaymaan pariksi paivaksi. Tanaan aamulla oli kuitenkin sellainen fiilis, etta ei oikein mikaan rantavaihtiksista kuulostanut hyvalta ja kaikki ne oli kauempana Quitosta kuin luultiin eika huvittanut uhrata enaa paivaa suuntaansa bussissa istumiseen niin jaatiin sitten tanne. Eli maaranpaassa ollaan ja ootellaan koneen lahtoa ja piiiitkaa lentomatkaa! Lennot on vahvistettu ja lauantaina siis tullaan joskus alkuillasta. Saa tulla vastaan ;)