Vuoria ja viineja ja vahan Shakiraa

Tanaan jaatiin taas kaksin Buenos Airesiin, kun saatettiin Lauri ja Ulla-Maija kentalle. On ollut niin tapahtumarikas loma, ettei osattu koko paivana tehda mitaan, kun ei ollutkaan mitaan ohjelmaa suunniteltuna valmiiksi. Lepo on kylla ihan tarpeen valilla, etta mikas siina. Ja onneksi kaupungin koko ja liikenne jarjestaa ohjelmaa ihan itsestaan, lentokenttareissu kun kesti kokonaisuudessaan kuusi tuntia! Ja kentalla ei kuitenkaan oltu kuin reilu tunti...

No, yritetaan nyt vetaa joku lyhykainen ja pikainen kooste lopusta reissustamme Chilessa ja Mendozassa. Eli Valparaisossa vietettiin viela yksi paiva, jona kaytiin ensin hakemassa bussiasemalta liput Mendozaan. Liput meille varasi hostellin omistaja Ricardo, joka oli todellinen monitoimimies. Kyseinen hostelli oli ihan paras ikina, todella kodikas ja sen lisaksi Ricardo auttoi ihan kaikessa mita tarvittiin, hyva kun ehdittiin sanoa, etta oltais lahdossa Mendozaan kun se oli jo soittanut ja varannut meille liput ja tilannut taksinkin aamuksi meita hakemaan. Ja kaiken tietysti vahan halvempaan hintaan suhteillaan. Tieda sitten... Mutta siis aidosti todella mukava mies ja ystavallisempaa isantaa saa hakea! Ricardolla oli myos loisteliaita ravintolasuosituksia, ja kaytiinkin bussiaseman laheisessa kauppahallissa suosituksen mukaisessa ravintolassa, jossa sai kalaa ja ayriaisia lahes pilkkahintaan. Ai etta oli hyvaa eika millaan jaksettu syoda kaikkea kun Rikun ohjeista huolimatta tilattiin kaikille omat annokset (se sanoi etta yksi annos riittaa hyvin kahdelle).

Herkullisten ayriaispatojen aarella kalaravintolassa Valparaisossa




Mahat taynna raahauduttiin makia ylos Nerudan talolle (tai yhdelle niista, La Sebastiana -nimiselle), lahistolla ollut hissi kun ei ollutkaan toiminnassa. Neruda oli todellinen kerailija ja sen talossa oli teis mita kraasaa pariisilaisesta karusellihevosesta patsaaseen Paasiaissaarilta (minikokoiseen! mutta siis ilmeisesti ihan aitoon). Kylla siina talossa olis kelvannut asustella, sen verran komeat oli maisemat.

Kiipeilya kukkuloilla


Valparaison varikkaita taloja


La Sebastiana


Ylipaansa tykattiin oikein kovasti Valparaisosta. Maisemat oli kauniita ja ihmiset ystavallisia, joskin kaupunkia ilmeisesti pidetaan vaarallisena siina mielessa, etta taskuvarkaudet on tosi yleisia. Siksi kadulla kulkiessa koko ajan joku huomautteli, etta pida repusta paremmin kiinni tai kaanna se etupuolelle jne, mika oli loppupeleissa jo vahan arsyttavaa, kun sen verran osattiin kylla itsekin varoa, ettei meilla tietenkaan ollut repussa mitaan tarkeeta niin kun ei yleensakaan, vaan lahinna likaisia vaatteita ja juotavaa. No, avuliasta porukkaa joka tapauksessa. Samoin jos hetkenkin palyili ymparilleen siihen malliin, etta mihinkahan suuntaan lahtis, niin joku kysyi tarvitaanko apua. Ei ikina tapahtuis Argentiinassa. Jengi vaan kavelis yli kun seisoo siina kadun tukkeena.

Valparaison katukuvaa




Hostellimme Villa Maria Antonieta


Jairo -vauva eli hostellin 7-kuukautinen lemmikkihauva


Chilesta matkamme jatkui siis Andien yli takaisin Argentiinan puolelle kohti Mendozaa. Vuoret oli upeat ja maisemat yllattavan erilaisia rajan molemmin puolin. Vuoristotie hirvitti vain vahan, aika paljon mentiin ihan natisti kaukana rotkojen reunoilta. Ei kayty kuin reilussa kolmessatonnissa, mutta vainoharhaisimmat meista tunsivat jo korkeuden vaikutuksen hengityselimistossa ja tasapainossa kun juoksenneltiin ulkona rajamuodollisuuksien lomassa. Tsemppia vaan Boliviaan... Voi argh. No joo, luultavasti kyseessa oli oikeesti lahinna aliravitsemus ja vasymys :)

Saavuttaessa vuoristoon Chilessa. Huomatkaa kuvaajan sormi :)




Rajaseuduilla








Mendoza oli upea paikka. Tosi rauhallinen paakaupunkiin verrattuna ainakin ja muutenkin sellainen helposti hallittava ja leppoisa, paljon puistoaukioita jne. Lahinna kylla vietettiin aikaa viinitiloilla, kaytiin yhteensa viidella tilalla Mendozan alueen yli 900:sta. Jai siis viela seuraavaankin kertaan. Sunnuntaina mentiin Maipun alueelle bussilla ja vuokrattiin sielta itsellemme pyorat, joilla taisteltiin kuumuudessa viinitiloille. Yhteensa joku 20 kilsaa poljettiin ja vierailtiin jopa kahdella tilalla, La Rural ja CarinaE -nimisilla. Sunnuntaina kun monet sulkivat aikaisin ja meilla venahti pikainen lounas kaksituntiseksi. Maisemat olivat upeita, kun lumihuippuiset vuoret siinsivat viinipeltojen takana, ja viinimaistiaiset maistuivat. Jotain tarttui kotiinvietavaksikin. Maanantaina oli pakarat sen verran hellina etta otettiin kuljetukset sisaltava retki kahdelle viinitilalle, vierailtiin Viniterralla ja Baudronilla. Omatoimireissu oli kylla parempi joskin aika rankka, eli ei toista sellaista olisi mitenkaan jaksanut. Tiistaina kaytiin viela Killi, Lilli ja Lauri Lujanin alueen tiloja ihailemassa, kaytiin Luigi Boscalla sisalla ja ulkoa katsastamassa Nortonin tila, jonne ei paasty sisaan kun ei ollut tilaa kierrokselle. Kaikki visiitit oli aika samankaltaisia, ensin esiteltiin viljelymenetelmia, sitten valmistusprosessia ja pullotusta ja lopuksi maistettiin paria viinia ja sai tehda ostoksia. Tilat toki vaihteli koon ja ian mukaan, etta aika erilaisia kokemuksia ne oli kuitenkin keskenaan.

La Rural -tilalta, jossa oli myos Museo del Vino, elikkas vanhoja viinintekovalineita


Pyoramatkalta


Parillalounaalla


CarinaE -tilalla kuuntelemassa omistajan viisauksia


Pullotushihna Baudronilla


Viniterran kellari


Luigi Boscan viljelmia


Toisilla on omat nimikkoviinit...


Mendozasta palattiin keskiviikkoaamuna Buenos Airesiin, jossa vietettiin pari tehotonta opiskelupaivaa, eli paastiin vissiin yhdella luennolla kaymaan. Syy ei ollut meissa, vaan lukukauden lopussa tunteja kaytettiin uusintatentteihin. Vahan kuljeksittiin kaupungilla ja pakkailtiin kamoja kotiinvietavaksi, Ulla-Maija ja Lauri piipahtivat viela Uruguayssakin paivaseltaan. Aika rauhallista loppulomaa vietettiin, varsinkin naisvakeen iskenyt vatsaflunssa tai mika lie mahatauti vahan rauhoitti menoa.

Eilen illalla eli perjantaina kaytiin sitten morjestamassa Shakiraa Velezin stadionilla. Heikko olo vahan verotti, mutta hieno kokemus oli silti. Shakira naytti hyvalta ja silla oli maailman siistein pinkki timanttikitara ja se villitsi yleison ihan taysin. Hyva jos laulua edes kuuli paikoitellen yleison metelin lapi. Oikein hieno keikka, vaikkei maailman isoimpia faneja ollakaan. On se kuitenkin lattareissa sen verran iso juttu, etta pakko oli paasta katsomaan, eika kaduta.

Nyt alkaa sitten loppurypistys finaaleihin, ja parin viikon paasta lahdetaankin jo kotimatkalle! Alkaa siis Buenos Aires olla paketissa ja reissut kutsuu. Mutta niista lisaa sitten joskus. Chau!

Chillailua Chilessa

Heips rakkaat kotijoukot ja terveisia Chilesta! Valparaisossa majaillaan talla hetkella oikein ihanassa hostellissa kukkulan rinteella 7-kuukautisen koiranpennun kanssa. Sen verran kun ollaan maltettu lahtea ulos valilla niin ollaan nautiskeltu kauniista maisemista ja muista taman meille uuden maan (sori Lassi) tarjoamista antimista.

Elikkas siis Killin aiti ja veli tuli tanne kylailemaan viime perjantaina ja sitten ollaan turistoiduttu muutama paiva Buenos Airesissa ihan perusnahtavyyksia (keskustat, Bocat, San Telmot, Recoletat ja Plaza Serranot) ja maanantaiaamuna lahdettiin kohti Chilea ja Santiagoa. Lennettiin brasialaisella Gol-yhtiolla melkoisen halvalla, vaikka vahan se syo etta lenot maksaa 50€ ja sitten pitaa maksaa lentokentalle lahtoveroa 18 taalaa. Suhteessa aika iso lisa siis. No, halpaahan se on silti. Andien yli lentaminen oli kylla aika komeeta vaikka pelottikin kun mentiin niin lahelta!

Lepohetki puistossa Recoletassa turistoitumisen valissa


Andien ylla




Santiagossa majoituttiin jo Riossa testattuun Che Lagarto-ketjun hostelliin. Tama versio oli tosi mukava ja siisti, ystavallinen kuten Riossakin mutta paljon rauhallisempi. Oltiin Santiagossa kaksi paivaa, eika oikein saatu kaupungista otetta. Ei kylla kayty lahellekaan kaikissa kaupunginosissa mutta silti jai vahan ontto kasitys paikasta. Ihan yllattavan natti kaupunki se oli silti, ei ollu odotukset kovin korkeella (ei olla hirveesti kuultu mitaan yltiopositiivista kaupungista) niin lopputulos oli kuitenkin aika positiivinen.

Santiagon maisemia




Jonglooraustunti hostellilla


Tiistai oli tosi tapahtumarikas paiva Santiagossa. Oltiin menossa keskusaukion katedraaliin puolelta paivin ja siella piti alkaa messu. Kirkossa vaelteli turisteja ihan reippaasti. Alttarin edessa oli kuitenkin jengia pitamassa pienimuotoista mielenosoitusta kuten lattareiden tapoihin kuuluu. Joku nalkalakko niilla oli menossa, syy jai vahan tuntemattomaksi kylla. Siina etupenkeissa kuitenkin istui vakea aika paljon ja lauleskeli jotain virrentapaisia ja ajateltiin, etta kylla ne varmaan messua odottaa ja vahan jotain plakaattia heiluttavat siina odotellessa niin istuttiin alas odottelemaan mekin. Sitten kirkosta laitettiinkin ovet kiinni ja turistit lahti ulos niinkun yleensa sillon ku messu alkaa. Tadit jatkoi lauleskelua ja kysyttiin niilta, etta onko taalla messu alkamassa vai ei ja vastasivat, etta juujuu ihan kohta, alkaa viela menko. Odoteltiin siin sitten joku kolme varttia, kunnes paadyttiin siihen tulokseen, etta ei taalla mitaan messua ole ja lahdettiin pois. Ovella oli kuitenkin poliisi, joka sanoi, ettei me paasta pois kun kuulemma osallistuttiin mielenosoitukseen. Yritettiin selittaa, etta odotettiin vaan messua ja papiltakin kysyttiin etta onko sellaista ja sekin sanoi etta on on, mutta poliisi sanoi vaan, etta messu on peruttu eika me paasta ulos. Sitten siihen santasi jotain perskuleen valokuvaajiakin pilvin pimein rapsiman fotoja meidan panttivankidraamasta. En tieda, oliko meidan neuvottelutaidot espanjaksi tosi harjaantuneet vai selittiko luultavasti auttamaan tulleet mielenosoittajatadit tilannetta poliisille vai kyllastyiko se vaan vittuilemaan meille, mutta joka tapauksessa lopulta se vahan raotti ovea niin, etta paastiin livahtamaan ulos ja tuli meidan siivella joku paikallinenkin kasvo ulos. Sisalla kirkossa oli ihan rauhallista, mutta ulkona olikin sitten kolme panssariautoa ja ties kuinka monta poliisia vastassa. Ei kylla kiinnittaneet meihin juuri mitaan huomiota, mutta vahan pelastyttiin. No, ainakaan lehtien etusivuilta ei itseamme loydetty, etta ehka se ei mikaan mahdottoman merkittava tapahtuma ollut, mutta eipa olla ennen jouduttu panttivangiksi kirkossa. Tai missaan muuallakaan sen puoleen. No, naita sattuu.

Draaman jalkeen kaytiin syomassa ja sitten kiivettiin kukkulalle katsomaan nakoaloja jotka olikin ihan hienoja. Sitten lahdettiin kohti uutta seikkailua. Eli oltiin menossa etsimaan sellasta Aiti Teresa -nunnien asuinpaikkaa ja meilla oli sinne kylla osoite, mutta ei tarkkaan tiedetty, missa se on, koska meilla oli tosi paska kartta. Otettiin siis taksi. Taksikuski ei tietenkaan ollut kuullutkaan koko kadusta jonne oltiin menossa, joten lahdettiin sitten neuvomaan sita vahan sinne pain. Matkalla pysahdeltiin kysyaan neuvoa ja soiteltiin josko paikanpaalla joku vastaisi ja ohjastaisi meidat perille. No ei vastannu. Kolmannella pysahdyksella sitten tarppasi ja kahvilatati tiesi opastaa meidat perille. Matkalla maisemat alkoivat nayttaa aika rahjaisilta ja slummin keskella kuskikin sanoi, etta taalla on vaarallista ja naytti, etta kurkku poikki. Mitas siita. Paastiin perille mestaan jossa nunnat piti koulua kehitysvammaisille orpolapsille. Ihan mielenkiintoisa vierailu, vaikka ei meista siela oikeen mitaan hyotya ollut. Lapset kun tartti sellaista hoitoa jossa me ei oikeen voitu olla avuksi. Yhden tyton kanssa kylla vahan leikittiinkin ja toinen kovasti kyseli meilta kaikkea. Ja vapaaehtoistyontekija-tadin kanssa juteltiin pitkaan, se oli tosi mielenkiintoista. Ainakin aika erilainen turistipaiva! Ja me kun luultiin, etta tollaset kirkolliset aktiviteetit olis rauhallisia :)

No, ton paivan jalkeen ollaan sitten vietetty vahan normaalimpaa lomaa, eli tultiin tanne Valparaisoon, joka on oikein kaunis kaupunki Tyynen valtameren rannalla, meren ja lukuisten kukkuloiden valissa. Kaupunki on siis makinen kuin mika, ja taalla on sellasia hassuja hisseja, joilla paasee nousemaan huipulle, ettei tartte kavella. Jossain on koneistokin alkuperainen, eli 1800-luvulta, vaha vaan pelotti silla nousta. Eilen kaytiin syomassa kalaa ja ayriaisia, mika oli tosi mukavaa vaihtelua Argentiinan yksitoikkoiseen keittioon. Sitten kappailtiin ympari kaupunkia ja ihmeteltiin. Tanaan mentiin Viña del Marin puolelle, kaytannossa se on kylla samaa kaupunkia, jotain 15-20 minuuttia metrolla. Ja siella oltiin sitten rannalla kaymassa. Ulla-Maija ja Lauri kavivat uimassakin, vaikka vesi oli jarjettoman kylmaa. Me tyydyttiin kahlaamaan pikkasen. Parasta rannalla oli kuitenkin taskuravut, joita ajelehti hiekalle isojen aaltojen mukana. Ne oli hassuja otuksia. Teki mieli ottaa kiinni ja grillata, mutta ei ollu grillia mukana, harmi. Ihan kaunis paikka Viña del Mar oli sinansa, mutta vahan liikaa sellasta rikkaiden proystailya vahintaankin talojen suhteen. Ei hirveen aitoa. Huomaa kylla, etta on yhdesta Etela-Amerikan suurimmista lomakohteista kyse. Valparaison puoli on ainakin meidan mielesta paljon viihtyisampi ja mielenkiintoisempi, mutta me nyt ei kauheesti tykatakaan rannalla olemisesta niin on kaupungissa tietty enempi tekemista. Illalla kaytiin taas yhdella kukkulalla kattelemassa maisemia ja ne oli kylla mahtavia.

Viña del Marin rantaa




Hissi Valparaisossa


Valparaison satama


Saa on huomattavasti viileampi kuin Argentiinassa, ilmeisesti tulee kylma merivirta Siperiasta :) Mutta siis iltaisin on kylma kuin jaakarhun persiissa ja ollaan kaikki lapset oltu vahan kipeina. Mutta kylla se siita. Paivisin on kuitenkin lamminta ja aurinkoista. Huomenna mennaan viela kattelemaan kaupunkia taalla Valparaisossa, muun muassa jotain Nerudan taloa (joita on ilmeisesti monta) ja sitten lahdetaan varmaan lauantaina takasin Argentiinaan Mendozaa kohti. Otetaan sitten enempi lahituntumaa niihin Andeihin bussin ikkunasta. Kirjoitellaan lisaa seikkailuita heti kun kerkii ja laitetaan kuviakin perasta. Nyt Chile kiittaa ja kuittaa, haleja kaikille!

Relailua ja festareilua

Hilirimpsis taasen!

Nyt on viime aikoina saatu rentoutua ihan rauhassa ja sepas vasta on mukavaa. Joskin naapurissa suoritettava keittioremppa tai mikalie vahan hairitsee tota aamupuolen relausta kun joka aamu hakkaavat vasaralla seinaan niin etta meidan keittiosta tippuu rappaukset... Sepas mukavaa. Ja sitten Warner Bros Channel meni muuttamaan aamuohjelmiansa niin etta Gilmoren tyttojen uusintojen sijaan tulee jotain ##keleen Teho-osastoa, blaah. Ja OC:kin loppu (kolmoskausi, nyt tulee vaan uusintoja ekalta kaudelta) ja huippumalli haussa (joku sadas kausi varmaan), mutta huippumallista alkaa tanaan uus kausi ja OC:stakin vissiin parin seuraavan viikon aikana. Ja Gilmoren tyttoja tulee montaa kautta paallekain, etta kylla me selvitaan.

Tanaan kaytiin vihdoin hakemassa viisumitkin itsellemme, onhan ne nyt hyva tassa vaiheessa saada kun kuukauden paasta lahdetaan maasta ja yli kolme ollaan jo oltu taalla... No, hidasta on ton byrokratian kanssa mutta nyt on sitten jonkinlainen paperilapyska jolla kulkea maasta pois. Ihan turha meille, kun kaytiin jo Uruguayssa uusimassa turistiviisumimme, mutta tulipahan tehtya kuitenkin. Viisumin noutamisessa ei sentaan kestanyt kuin vajaa puol tuntia, joskin koulun ohjeita seuraamalla olis varmaan menny ainakin kaks tuntia. Onneksi paatettiin olla jonottamatta niitten ohjeistamalle tiskille ja jonotettiin viraston ohjeiden mukaiselle tiskille sen sijaan. Jos ei muuta olla opittu niin se, ettei annettuihin ohjeisiin kannata luottaa.

Viikonloppuna oltiin kaymassa festareilla, Bue 2006 oli tapahtuman nimi ja siella sitten esiintyi jos jonkinnakoista esiintyjaa, paaesiintyjina oli TV on the Radio, Yeah Yeah Yeahs ja Daft Punk. Lisaksi oli sitten koko liuta muitakin bandeja, joista koko festareiden loistokkaimmaksi osoittautui Amadou & Mariam, joka on senegalilais-ranskalaista tuotantoa ja tekee musaa Manu Chaon kanssa. Se oli ihan loistava, ihan parhaita keikkoja ikina. Harvoin on nahnyt porukkaa niin fiiliksissa. Paalavalla illan selkea paaesiintyja Daft Punk aloitti jo keikan ja jengi jai silti telttaan huutamaan encorea. No juu, TV on the Radio oli myos tosi hyva, noi muut sitten... ei ihan meidan juttuja, mutta se kylla tiedettiin etukateenkin. Tulipahan nahtya festarit Argentiinassa. Aika paljon olis himottanut myos ens viikolla festarit, jossa esiintyy mm. Black Eyed Peas ja meidan ikioma The Rasmus, mutta sinne ei paasta kun ollaan sillon reissussa.

Muuten tanne ei sitten taaskaan mitaan uutta tai ihmeellista. Legendakilpailun taisi voittaa talla kertaa joulupukki ja voitto perustui yleisoaanestyksen lisaksi ajankohtaisuuteen, siihen, etta ruotsalaistytto luuli joulupukin asuvan pohjoisnavalla (voi hyvanen aika) kun taas ranskalaistytto tiesi pukin olevan Suomesta seka ennen kaikkea siihen, etta loysin tarkoitukseen tosi hyvin soveltuvan nettisivun, jossa paljon asiaa aiheesta oikein espanjan kielelle kaannettyna, eli mun ei tartte kaantaa koko juttua itse, mika olisi ollut se toinen vaihtoehto. Hyvana kakkosena maaliin selvisi tuo mystinen ystavamme Lalli, joka kuitenkin hylattiin liian monimutkaisena tapauksena, vaikka legenda sanan varsinaisessa merkityksessa olisikin. Siinahan tavaa ope-parka sitten jotain Köyliönjärven jaata... Muitakin loisteliaita ehdotuksia lahes sateli, valitettavasti vain yksi voi voittaa. Oikein runsaat kiitokset joka tapauksessa kaikille kortensa kekoon kantaneille, aurinkoiset terveiset lahtee taalta kaikille vastanneille ja hengessa mukana olleille. Jussille viela joulupukkia aanestaneista erityismainintana hyvaa reissua ja sano Tomille paljon terveisia, olkaa kiltisti ja kerro sitten kuinka matka meni.

Ens kerralla sitten toivon mukaan jo juttua Chilesta, lennetaan maanantaina sinne ja sitten palaillaan bussilla Mendozan kautta joskus myohemmin. Kattellaan, josko ihan reissun paalta sais kirjoiteltua. Paljon terkkuja viela kaikille ja juokaa paljon glogia, eiks nyt oo jo pikkujouluaika? Taalla on viela aika hiljasta toi joulunvietto, vaikka parit joulukuuset on jo nahty ja kaupoissa on jonkin sortin joulunameja, jotka nayttaa pahalta. Ai niin tosta tulikin mieleen, etta loytyipa yhdesta kaupasta taalta vallan Fazerminteja, Geishoja ja niita Fazerin likoorikarkkeja! Ja hintaa sellasella Fazermint-rasialla (mita jouluna aina on kaupoissa) oli 10 euroa! Taitaa jaada Fazerin karkit jouluna meilta syomatta... Mutta saipahan lukea tuotesisaltoa suomeksi, voitto sekin! Nyt oikeesti heippa, pushal!

Tylsaakin tylsempi tenttirupeama

Erittain hyvaa marraskuuta kaikille! Taalla paistaa aurinko ja kukat kukkii ja on lammin tai paikoin jopa kuuma, mites siella? Sori... marraskuu Suomessa on oikeesti tosi kiva.

Ollaan tosiaan luettu tentteihin viimeiset pari viikkoa etta aika tapahtumakoyhaa on ollut. Yleison vaatimuksesta keksitaan nyt kuitenkin tikusta asiaa, ettei tartte kotiin lahtea ;)

Pari viikkoa sitten kaytiin hindujen vuodenvaihteen kunniaksi amerikkalaisen intialaisystavamme kanssa syomassa intialaista ruokaa. Se oli tosi hyvaa vaikka vahan kallista. Sielta siirryttiin brasilialaisiin synttarijuhliin kaantymaan. Oikein hauskaa oli.

Sitten viimeviikolla oli isoja vaihteluita saatilassa, alkuun 30 astetta, sitten jotain 15 ja sadetta ja sitten loppuviikosta taas perus 20 asteen molemmin puolin. Tiistaina oli myos sahkokatkos ja koko korttelista valot poikki, korjaustoimet siirrettiin seuraavaan aamuun. Torstaina oli sitten sahkot ja vesi poikki, mutta nekin saatiin takaisin. Vahan se harmitti kun Gilmoren tytot yhtakkia lakkas nakymasta kesken jakson mutta kylla siitakin selvittiin. Sen jalkeen ei isompaa raportoitavaa ilmastosta tai palvelutarjonnasta.

Viikonloppuna oltiin perjantaina vaihteeksi argentiinalaisissa synttaribileissa ja niissa oli oikein hauskaa. Lauantaina oltiin kolumbialais-venezuelalais-meksikolais-jotain halloween-bileissa ja ne oli tosi tylsat.

Muuten ollaan sitten oltu koulussa/kirjastossa lukemassa seka maailman etta Argentiinan taloushistoriaa. Maailmaosuudesta oli tentti viime torstaina ja Argentiinasta tanaan. Molemmat meni aika hyvin eli lukeminen ihan palkittiin. Nyt onkin sitten enaa finaalit joulukuussa jaljella. Tai no on viela yks tentti siita kakkakurssista, mutta ollaan vahan luovutettu sen kanssa kun ei tajuta sitakaan vahaa kuin edelliseen tenttiin (joka oli jattimenestys...), ei olla maassa kun on uusintamahdollisuus ja halutaan lahtea reissuun ennen sen kurssin finaalia. Ja kun rahoituslaitoksille Suomessa kylla riittaa kaks lapaistya kurssia + espanja + yks hyva yritys ihan varmasti niin otetaan silta kolmannelta kurssilta vaan lasnaolot mutta ei tulla paasemaan sita lapi joten ei stressata liikoja.

Nain tapahtumarikasta taalla! Nyt aletaan sitten valmistautua vieraiden vastaanottamiseen reilun viikon paasta eli Hassen matkat kunnostautuu suunnittelemalla ohjelmaa ja matkavarauksia ja sitten kahden viikon paasta suunnataan Chileen ja Mendozaan. Sielta riittaa ehka enempi juttua sitten. Ei silla ettei taa ois ollu varsin viihdyttava informaatiolataus. Nyt kutsuu español para extranjeros, chau!

Loppuun viela pieni yleisotehtava eli Marraspahkina: tarttis keksia joku suomalainen legenda, josta kertoa argentiinalaiselle epsunopettajalle tentin suullisessa osiossa. Pitaa siis loytya jotain tekstia pohjaksi. Mieleen ei tuu yhtaan suomalaista legendaa tai jos tulee niin ne on kaikki Ruotsista. Ja mitkaan Matti Nykaset ei kay vaan sen pitaa olla jotain tarustosettia. Kalevala on ehka jo vahan haasteellista... Auttakaa siis! Parhaat ideat palkitaan lampimin ajatuksin...

Edit: Vilkaisu hesarin nettisivuille todisti oletukset marraskuisesta saasta Suomessa oikeiksi, eli ihan vilpittoman lampimia ajatuksia sinne vaan. Aikamoista myrakkaa pukkaa vissiin.