Riosta Iguazulle

Jatketaanpa samantien edellisen paatostunnelmista.

Maracanalla, joka on siis maailman suurin jalkapallostadion, kohtasivat paikallistrillerissa Flamengo ja Vasco da Gama. Molemmat riolaisia joukkueita siis. Peli ei ollu viela cup-finaali vaikka sita mainostimmekin, vaan tavallinen sarjaottelu. Cup-finaalissa samat joukkueet kohtaavat heti uudestaan keskiviikkona eli huomenna. Panosta pelissa siis oli. Stadion ei ollut edes puolillaan, mutta silti tunnelma oli aivan tajuton. Olimme Flamengon fanikatsomossa (johon ei kuulemma uskalleta vieda turisteja stadionin ollessa taysi) ja joka ainoa katsoja lauloi pelin alusta loppuun. Rummut pauhas sambaa ja valilla ei kentalle ees nahny kun lippuja oli edessa niin sairaasti ja ne oli valtavia. Kuvia laitetaan kunhan opetellaan ja jaksetaan. Itse peli oli aika tylsa, Vasco voitti 1-0 ja me ei nahty maalia, aivan normaalisti ;) Illalla sitten kemuteltiin hostellilla kun melkein kaikki muutkin oli ollu pelissa ja oli siis juhlatunnelmissa haviosta huolimatta. Alla pari valokuvaa matsista.





Eilen ei sitten aamiaisen jalkeen tehtykaan mitaan, kirjaimellisesti. Puolen paivan paikkeilla lahettiin hostellista bussiasemalle ja sielta sitten tanne Foz do Iguazun kaupunkiin Brasilian ja Argentiinan rajalle. Tarkotuksena on tsekata kuuluisat vesiputoukset. Huomenna katellaan Brassien puoli ja sitten myohemmin Argentiinan. Bussimatka kesti 24 tuntia ja oli uuvuttava huolimatta varmaan parhaasta menopelista missa koskaan ollaan kankkujamme lepuutettu. Iso ja hieno bussi siis. Nukuttuakin saatiin varsin hyvin, mutta selkaa kylla kolottaa niin maan perusteellisesti nain jalkeenpain. Matkalla maisemat oli aika pettymys, silla mitaan varsinaisesti kiinnostavaa ei nahty. Pari lehmaa ja ihan pikkasen sademetsaa, lahinna peltoa tai paljaaksi hakattua joutomaata. Taa Foz, niin kuin me vekkulisti tata kutsutaan, naytti paivalla ihan kivalta kaupungilta, mutta seitteman paikkeilla illalla kaikki asukkaat vissiin kuoli, koska niita ei enaa nay missaan ja taalla haiseekin vahan palaneelta. Ja kaikki kaupat sun muut on siis kiinni. Ainakin Rioon (loistava biletyskaupunki) verrattuna taa on alyttoman tylsa paikka.

Lopuksi voitais koota vahan matkustustietoa mita on kertynyt. Naita kannattaa kysella lisaa jos kiinnostaa, kun ei tassa nyt oikein keksi mita sanois. Kaikki on ollu ainakin meille aika helppoa. Mut me ollaankin hyvia ;)

Brasseissa on aika kallista. Ollaan maksettu hostellihuoneesta neljan hengen dormissa 76 realia, eli noin 16 euroa per nena. Se oli Copacabanalla muissakin hostelleissa suunilleen sama. Muualta kaupungista saa kyl varmaan halvemmalla. Nyt asutaan hotellissa suunnilleen samaan hintaan, huoneessa on suihku, telkkari, ilmastointi ja jaakaappi.

Ruoka on jarjestaan pahaa, tai ainakin rasvasta ja ylisuolasta. Papuja loytyy joka aterialta, paitsi jos syo makkarissa (aihio). Hinnat vaihtelee 5 realista taivaaseen mut makki-indeksi antaa aterialle hintaa 4 euroa. Melko kallista.

Bussimatka tanne Iguazulle makso 185 realia, eli onko se nyt sitten noin 70 euroa. Liput ostetaan mielellaan paivan tai kaksi etukateen bussiasemalta, jota paikallismurteella kutsutaan nimella rodoviaria. Varsinkin sesonkina bussit voivat siis olla taysia, meilla oli kylla valjaa. Ja Riossa se asema on vahan kyseenalaisella alueella joten kannattaa menna paivalla.

Yleisesti ottaen meininki on lupsakkaa ja ihmiset mukavia. Melkein kukaan ei puhu mitaan tunnettua kielta mutta espanja on paras veikkaus jos haluaa jotain kommunikointia yrittaa. Ja kyllahan turistien kanssa tekemisissa olevat ihmiset oikeesti aina tarvittavan maaran enkkua osaa.

Lopuksi viela yleison pyynnosta saatiedotus. Keskitalvella eli heinakuun puolessa valissa Brasiliassa palellaan suunnilleen 25 asteen paikkeilla. Taalla sisamaassa on vahan ylikin. Ja aurinko paistaa kaytannossa aina paitsi yolla.

Laittakaa ihmeessa meille pain kommentteja ja kuulumisia sielta kotosalta ja reissusta. Ja levittakaa ihmeessa tietoa blogista niille, joita oletatte kiinnostavan. Jos joku joskus lukee tata, niin me saadaan sitten pakottava syy muistaa kirjoittaa...