Home sweet home

Eli vihdoin päästiin takaisin kotiin onnellisesti! Vuorokausi lentokoneessa oli aika syvältä sieltä itsestään, mutta pienenä bonuksena tehtiin tekninen välilasku Bonaireen Karibialle! Ihan siisti maisema, sinne sitten seuraavalla kerralla ;) Mutta siis ihanaa palata Suomeen. Harvoin on luminen Seutula näyttänyt niin kauniilta kuin tänään laskeuduttaessa ilta-auringossa... Mutta siis kotona ollaan ja valokuvasessioita saa tilauksesta, kunhan ehditään ensin vähän editoimaan. Jeejee nähdään pian!

In the jungle, the mighty jungle...

Tuli niin huono omatunto pitkasta paivitystauosta, etta pitaa heti jatkaa! Nyt on sitten valloitettu Amazonin viidakotkin! Jellonia siella ei nukkunut, mutta aanesta paatellen vaikka mita muuta. Ei kylla nahty kun hyonteisia ja sitten sellasia puolikesyja apinoita, papukaijoja ja boa (yoks). Mutta ihan kliffaa oli (kylla Eppu, me nuoret sanotaan viela kliffaa :)).

Eli siis Bañosin kaupungista otettiin retki sademetsaan Puyon lahistolle. Meita oli kolmen hengen ryhma eli me ja sitten amerikkalainen Jane (Tarzan ei ollu mukana) ja oppaana oli sellanen Chico Loco, hullu inkkaripoika, jonka oikea nimi jai vahan hamaran peittoon mutta toi on ihan kuvaava. Aamulla lahdettiin Bañosista ihan julklisilla kulkemaan ja Puyossa vaihdettiin sitten johonkin yksityisempaan autoon. Tunniksi matka keskeytyi, kun jouduttiin odottamaan, etta saavat tien rakennettua, mutta paastiin kuitenkin lounaalle Hola Vida -nimiseen resorttiin suunnitelmien mukaisesti. Lounaan jalkeen lahdettiin patikoimaan kohti vesiputousta. Onneksi matkatoimisto antoi kaikille varusteiksi mukaan kumisaappaat ja sadeviitan, koska yllatykseksemme sademetsassa satoi aivan ###keleesti hyvin pitkalti koko ajan ja rammittiin sellasessa liejussa ja mudassa ettei mitaan rajaa. Jos meidat joku olisi siella viidakossa syonyt niin se olisi kylla ollut se muta eika mikaan anakonda (vaikka Chico Locon mukaan meilla ei ollut paljoakaan toivoa valttaa julmaa kohtaloamme joutua anakondan ruuaksi, se syo kuulemma vaan turisteja...). No, sateessa ja mudassa sitten juostiin viidakon lapi uimaan vesiputoukseen. Vesi oli kylmaa mutta aika hauska setti kuitenkin. Uinnin jalkeen palattiin takaisin resorttiin hakemaan kamamme ja vaihdettiin kulkuvalinetta, eli paastiin melomaan kanootilla. Ensin tosin paastiin istumaan kanootissa, joka oli sidottu auton lavalle... No, onnellisesti saavuttiin joen rantaan. Joki oli noussut tosi paljon, koska satoi kaatamalla, ja oli aika tuulista, eli rauhallinen kanoottiajelu muistutti loppujen lopuksi isolta osalta koskenlaskua. Pelastusliiveja ei tietenkaan ollut eika kukaan kysynyt, osataanko uida vai ei. Aallot tuli sisaan kanoottiin, eli jos ennen siihen istumista oli jossain vaatteessa ollut kuiva kohta niin ei ollut enaa siita poistuttaessa. Ja saappaista sai kaataa vetta pois. Eli ei muuta kun majoittumaan pieneen kylaan, jossa oli noin viisi majaa majoittumista varten ja pari hengailumajaa keittiolla varustettuna. Oikein kiva paikka joen rannassa.

Relaxing in the jungle, the resort called Hola Vida


In the jungle...


We went to our camp with a canoe in pouring rain. In the end it was more like rafting!


Majoittumisen ja illallisen jalkeen lahdettiin sitten yokavelylle metsaan kattelemaan kaikkia oisin heraavia otokoita. Ei nahty krokotiileja eika jaguaareja, mutta kaikenlaisia hyonteisia kylla. Ei mitaan superalloja, mutta jotain hamiksia ja heinasirkkoja ja sellasia. Aanet oli kylla huippuja! Ja niita sitten kuunneltiin koko yo.

Linda and our guide Chico Loco searching for bugs during a night walk in the jungle


This is what we found, among others




Seuraavana aamuna tavattiin muita resortin asukkaita, eli erinaisia elaimia seka yksi toinen turistiryhma, joka oli yopynyt samassa kylassa. Ei siina jalkimmaisessa muuten mitaan, mutta kun se ryhma sattui koostumaan viisihenkisesta suomalaisperheesta! Ja me vahan ajateltiin etta Ecuadorin Amazonilla viidakossa ei tulis hirveesti suomalaisia vastaan kun jossain gringoghetto -Cuscossakaan ei tullu... Etta ihan hauska yhteensattuma sinansa. Mutta joo, nahtiin myos niita apinoita ja papukaijoja ja boa.





Toisen paivan ohjelmaan kuului kavely nakoalapaikalle, josta nakyi hienosti pitkalle metsan yli seka parin joen risteyskohta. Upean maiseman lisaksi saatiin oppitunti paikallisesta metsastamisesta, eli sellasella isolla hernepyssylla ampumisesta. Sinne laitettiin terava tikku sisaan ja puhallettiin lujaa. Saatiin kokeillakin kyseista lelua vaihtelevalla menestyksella.

The rivers Puyo and Pastaza


Learning the local way of hunting


Nakoalapaikalta palattiin takaisin leiriin ja syotiin lounas seka askarreltiin koruja, tai siis oikeastaan meidan opas askarteli meille kaikille muistoksi kaulakorut jonkun puun siemenesta ja jonkun ananaslajin lehdesta irrotetuista kuiduista. Aika napparaa. Ja hienot tuli! Sitten palattiinkin jo takaisin Bañosiin parilla eri bussilla.

Our campsite






Bañosista jatkettiin eilen illalla Quitoon tarkoituksena lahtea tanaan viela rannalle kaymaan pariksi paivaksi. Tanaan aamulla oli kuitenkin sellainen fiilis, etta ei oikein mikaan rantavaihtiksista kuulostanut hyvalta ja kaikki ne oli kauempana Quitosta kuin luultiin eika huvittanut uhrata enaa paivaa suuntaansa bussissa istumiseen niin jaatiin sitten tanne. Eli maaranpaassa ollaan ja ootellaan koneen lahtoa ja piiiitkaa lentomatkaa! Lennot on vahvistettu ja lauantaina siis tullaan joskus alkuillasta. Saa tulla vastaan ;)

Perusta Ecuadoriin

Hola! Tallee kotiinpaluun lahestyessa nakojaan unohtuu kirjoittaa, mutta koitetaan vahan viela jaksaa paivitella, niin ei tartte kaikkea sitten kotona kertoa, hahhah.

Eli siis Cuscosta taidettiin viimeksi kirjoittaa. Sielta lahdettiin Perun toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Arequipaan, jonka lahettyvilla sijaitsee Colca niminen kanjoni. Arequipassa ei siis varsinaisesti vietetty kuin yksi paiva aikaa, ja se oli ihan tarpeeksi meille. Kaupunki on natti, rakennettu valkoisesta tulivuorikivesta ja kirkkaalla saalla kaksi suurta lumihuippuista tulivuorta nakyy kaikkialle kaupunkiin. Meilla ei kirkasta saata tietenkaan ollut, mutta vahan naki jotain aariviivoja yhden hetken. Otettiin sitten sellanen kahden paivan retki sinne kanjonille, joka on ilmeisesti maailman toisiksi syvin, kaksi kertaa syvempi kuin Grand Canyon. Retki oli aika kauhea kanariasetti, mutta ei jaksettu lahtea trekkailemaankaan kun oltiin jo ajatuksena aika kyllastyneita eramaakavelyyn ja vuoriin. Kanjonilla nahtiin paljon laamoja, alpakoita, lumihuippuisia vuoria, tulivuoria jne. ja tietenkin se julmettu rotko. Kanjoni olisi kylla varmaan ollut enemman edukseen alhaalta kasin, niin olisi nahnyt sen syvyyden paremmin. Sen lisaksi yritettiin nahda kondoreita, joita ei kylla kovinkaan lahelta nahty. Muutama nahtiin tosi kaukaa, mutta yhta hyvin olisivat voineet olla mita vaan muitakin lintuja. No, tulipahan nahtya sekin rotko. Ja kondoreita nahtiin jo Uyunilla paljon lahempaa.

The city of Arequipa


Alpaca enjoying his coca


Kimmo and Tollo, a local instrument (the name means stupid in finnish :))


The Colca Canyon


It was snowing on the mountains! 4800 meters high...


Arequipasta jatkettiin Limaan, missa vietettiin kolme paivaa. Oltiin kuultu kaupungista oikeastaan pelkkaa pahaa lukuunottamatta sikalaista kaveriamme, joka tietysti kehui kotikaupunkiaan. Meilla oli siella kuitenkin oikein mukavaa. Asuttiin Mirafloresissa, joka on paremman vaen aluetta rannan lahella ja katsottiin kun paikalliset surffasi. Oli kylla hyva valinta asua siella eika keskustassa. Mutta siis oltiin saatu jotain suosituksia mita tehda silta kaveriltamme ja ihan mukavasti kului ne kolme paivaa. Kateltiin keskustan siirtomaarakennukset yms. ja Museo Nacional, joka oli aika mielenkiintoinen lapileikkaus Perun historiasta. Oikeastaan oli kauhean kotoisa olo koko ajan, kun moni paikka muistutti Buenos Airesista niin paljon, varsinkin Miraflores oli ihan kuin se osa Palermoa, missa asuttiin ja keskustassa oli kavelykatu ihan kuin BsAs:n Lavalle leffateattereineen paivineen ja kaytiin syomassa paikallisessa San Telmossa eli Barrancossa. Tosi samantyyppisia alueita siis, vaikkakaan ei missaan nimessa ihan yhta kiva kuin BsAs. Aika saasteinen ja vahan kaoottinen kaupunki, varsinkin liikenne oli hirveata.

Miraflores in Lima


Plaza San Martin


A shopping street in the centre of Lima


Next to the main square in Lima


Limasta jatkettiin sitten rannikkoa pitkin pohjoiseen, Trujillon kaupunkiin tai oikeastaan siita muutaman kilsan paahan rannalle, Huanchacoon, joka on kovasti surffareiden suosiossa pitkien aaltojensa ansiosta. Ihan ok ranta, aika pieni paikka ja palmut puuttui kun koko Peru on ihan autiomaata ja vahan satoikin valilla. Viihdyttiin kuitenkin ihan hyvin ja kaytiin myos katsomassa jotain raunioita, Chan Chan -nimisia sellaisia. Ei siis inkojen vaan joittenkin vanhempien inkkareitten kyhailemia savimajoja. Tajuttoman iso kaupunki siis, mutta savitiilista olivat sen rakentaneet ja paljoa ei ollut jaljella.

La costa de Perú es hermosa...


The ruins of Chan Chan


The beach of Huanchaco


Seuraavaksi jatkettiin rantailua ja mentiin Mancoraan ihan Perun pohjoisosaan lahelle Ecuadorin rajaa. Surffareita siellakin riitti, ja vahan natimpi ranta palmuineen ja ravintoloineen. Vesi oli paljon lampimampaa ja paastiinkin vihdoin pulahtamaan Tyyneen valtamereen. Ja niinkuin rannalla kuuluu, Killi rakensi hiekkalinnan ja poltti samalla selkansa. Nyt kutisee. Letkea tunnelma oli ja vietettiin pari oikein kivaa paivaa siella.

Kimmo having some beer at the beach in Mancora


Toissapaivana tultiin sitten rajan yli tanne Ecuadoriin. Reissu lahenee loppuaan, vikassa maassa mennaan jo! Matkalla rajakaupunkiin samaan minibussiin (eli liian tayteen pakettiautoon) osui kaksi muuta suomalaista ja vielapa turkulaista poikaa. Ekat suomalaiset sitten Buenos Airesin. Niitten kanssa mentiin sitten rajan yli ja jatkettiin yoksi Guayaquiliin eli maan suurimpaan kaupunkiin. Aikamoinen pyllynreika. Ekaa kertaa reissulla oltiin oikeesti vahan peloissaan, vaikka liikuttiin viiden hengen laumassa (suomalaiset ja yksi aussitytto oli mukana). Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa tanne Bañosiin. Kaksi paivaa istuttiin kokonaan bussissa ja tanaan ollaankin sitten vietetty huilipaivaa eika olla tehty mitaan. Kaytiin varaamassa retki viidakkoon, huomenna lahdetaan sitten ihmettelemaan sademetsaa oikein urakalla. Tai ainakin yhdeksi yoksi. Ja ne kaikki hamahakit voi nyt sitten lahtea tosi kauas sielta tai niita kohtaa julma kuolema. Lilli on tosi innoissaan...

A waterfall in Baños, Ecuador


Viidakkoretken jalkeen Killin selka on toivottavasti taas rantaiskussa ja voidaan menna rentoutumaan pariksi paivaksi ennen kuin suunnataan Quitoon ja sielta kohti kotia.

Cusco ja Machu Picchu

Heippa taas Cuscosta!

Heitetaan pikapaivitysta ennen syomaan menoa. Ollaan nyt siis oltu Cuscossa jo viikon verran, valissa kaytiin kylla Machu Picchulla. Cuscossa ja lahistolla ollaan kateltu museoita ja joitain inkojen raunioita. Huomenna mennaan viela kattomaan parit lisaa ja sitten ehka jatketaan jo eteenpain. Laitetaan nyt lahinna kuvia, kun ei oikein juttu luista. Eli ennen Machu Picchua kaytiin katsomassa entista inkojen auringon temppelia, josta espanjalaiset teki luostarin ryostettyaan sen tietenkin ensin kaikesta kullasta, sielta yksi kuva. Hieno paikka oli. Inkojen arkkitehtuuri nakyy yha. Kaytiin myos Sacsayhuamanin rauniolla, missa on muurit kyhatty ihan jarjettoman kokoisista kivenjarkaleista, korkeimmat niista on 3,5 metrisia. Ja inkathan ei kayttaneet laastia tms rakennelmissaan, vaan epamaaraisen muotoiset kivet sopivat toisiinsa taydellisesti. Eika ne kuulemma tunteneet myoskaan rautaa, siita voi sitten mietiskella miten sita kivea on hakattu. Tai miten ne kivet on sinne vuorenhuipulle rontattu, kun myoskaan pyora ei kuulunut tuotevalikoimiin. Komea paikka sekin siis ja hienot maisemat kaupunkiin.

Plaza de Armas in Cusco


Former inca temple of sun, today a monastery and museum


Huge stones in the ruins of Sacsayhuaman




Views from Sacsayhuaman


Paatettiin vuosi kaymalla Machu Picchulla, ja komea paatos se olikin. Junamatkalla oli komeita maisemia, kun vuoret kasvoi ja kasvillisuus muuttui sademetsaksi. Perilla vuoret oli jyrkempia ja talot paremmassa kunnossa kuin luultiin, ja kun tuo miljoona kertaa kuvista nahty maisema vihdoin aukeni edessa, oli tunne aika uskomaton. Ei voi muuta sanoa, kuin etta voi veljet, mika maisema! Koska Perurail on kaikin tavoin perseesta ja me vihataan sita, jouduttiin valitsemaan junat huonosti, eika paasty perille heti aamusta, joten tuo kuvien taustalla nakyva korkein huippu Wayna Picchu jai meilta kiipeamatta (sinne paastetaan vain 400 ihmista paivassa), mutta sen sijaan patikoitiin sitten Intipunkuun eli auringon temppeliin tai portille, joka on siina mielessa merkityksellinen, etta Inca Trailia tekevat saapuvat siita Machu Picchulle ja nakevat kaupungin siita ensimmaista kertaa. Ja Inca Trailhan on siis se alkuperainen inkojen tie tuohon pyhaan kaupunkiin. Sen lisaksi kaveleskeltiin kaupungissa, joka oli todella hieno, hienompi kuin luultiin, ja tormailtiin (kirjaimellisesti) laamoihin. Nyt antaa kuvien puhua puolestaan.

On the way to Machu Picchu


The first view of Machu Picchu




We ran into a llama...


From Intipunku


The ruins of Machu Picchu








It started raining in the end of our visit


Tanaan kaytiin kanssa parilla pienemmilla raunioilla, ja jouduttiin taysin suojattomiksi keskelle ukkosmyrskya ja raesadetta, jonka seurauksena kaupunki vahan tulvii ja rakeista tuli sellasia lumikasoja... Loppupaiva ollaan siis lahinna kuivateltu, kun vietiin sopivasti aamulla vaatteetkin pesulaan niin ei ollu mihin vaihtaa ;) Sellasia tunnelmia, nyt syomaan. Loppuun viela pieni kevennys: