Greetings from Cusco/Terkkuja Cuscosta!

Hey everyone!

We are now in Peru, in Cusco and we are really enjoying it! So, after leaving Buenos Aires, we spent a couple of days in the northern Argentina with Mamta and Stefan (I finally managed to download some pictures of the trip to an earlier post) and then spent two weeks in Bolivia before arriving to Peru. In Bolivia we did the Uyuni tour for four days. We started the tour in Tupiza, closer to Argentina, and arrived to Uyuni in the end of the tour. The trip was amazing, beautiful landscape and great guides! Everyone who´s still going to Bolivia has to do it. And if you´re going to Bolivia from Argentina and not Peru, take the tour from Tupiza, because then you don´t have to drive to Uyuni first. This way you don´t have to make a circle like you do when taking the trip from Uyuni plus the views were amazing when leaving Tupiza. We took the trip from Hostel Valle Hermosa and our guides were called Javier and Celia. Definetily a recommendable tour although a bit more expensive than a tour from Uyuni.

After Uyuni we stayed a couple of nights in Potosí, the silver capital of South America, and then one night in Sucre, the other capital of Bolivia. Both cities were very nice and beautiful, but we wanted to get to the lake Titicaca for Christmas so we didn´t stay too long in eather city. We visited the Casa de la Moneda, which was quite interesting, and Convento de Santa Teresa in Potosí, and Sucre we just walked around and enjoyed the parks and the small streets of the city.

Next we went to La Paz for one night. The bus ride was awful, there was no room at all for our legs, when the passangers in front of us put their seats down we couldn´t even move anymore, it was so hot that we couldn´t sleep and there was a bathroom but to use it you had to manage to get off your seat, wake up the bus boy who was asleep downstairs and do your business in the darkness while the bus boy was waiting behind the door, impatient of course as you woke him up...

The centre of La Paz is really South America, but the Zona Sur was rich, clean and nice, a bit like Palermo or Recoleta in BsAs. We also wisited the mirador on cerro Killikilli (have lots of photos of Killi on Killikilli :)) and the witchcraft market in the centre, where they sold for example baby lamas and nandus, dead, of course and all kind of weird stuff.

On the 23rd we took a bus from La Paz to Copacabana on lake Titicaca and stayed in Copacabana until the 26th. Mostly we just relaxed and celebrated Christmas and Linda´s birthday of course and one day we visited Isla del Sol, where the Incas mythically were born. It was definitely not as interesting as it sounds like, we just walked for 45 minutes to see a couple of rocks... or actually holes in rocks that represented the creation of the sun and the moon or the man and the woman. Well, I guess it´s something that everyone visiting Copacabana does anyway. We preferred the floating islands of Uros, 20 min by boat from Puno, on the peruvian side of the lake. Those were really interesting, floating islands made of reed and people actually living there in houses made of reed... So we didn´t like Puno much but Uros islands were great!

We came to Cusco from Puno on wednesday. The city is beautiful with all the museums, churches and ancient Inca walls and temples surrounding the city. So far we´ve only visited one museum, one monastery and one Inca temple, but we are planning to see much more! Tomorrow we are going to do Macchu Picchu, then come back to Cusco on sunday to celebrate new year´s and then stay here for a couple of days more to get to kow all the interesting sites. After that we´re going to Arequipa for a couple of days and then to Lima.

So, that´s it for now, we´ll write more later. Happy new year, wherever you´re spending it! Besosss, miss you all!


Heippa kaikille!
No niin, pitkasta aikaa on taas aikaa paivitella blogia. Ollaan paasty jo hyvan matkaa Peruun ja talla hetkella ollaan Cuscossa. Nokkelimmat teista onkin jo huomanneet, etta ollaan kirjoiteltu vahan myos ulkomaan kielilla, muun muassa noi kuvatekstit jo pariin viimeiseen postaukseen. Tama siis niille vaihtarikavereille, joiden suomen kieli on viela opiskeluasteella, mutta jotka silti haluaa esim. vinkkia tuleville reissuilleen. Jotta alkaahan hairiintyko siita, kirjoitellaan kylla viela ihan kotimaisellakin silta varalta, etta joku ei jaksa enkkua lukea tai kuuluu huonon englannin kerhoon.

Uyunilta lahdettiin siis Potosíin, joka aikoinaan 1600-luvun alussa oli koko Etela-Amerikan suurin kaupunki kiitos valtavan hopeaesiintyman kaupungin vieressa olevassa Cerro Rico -vuoressa. Siella siis intiaanit kaivoivat kokalehden voimalla metallia riistajaespanjalaisten kirstuihin. Kaupunki on uskomattomalla paikalla 4100 metrin korkeudessa ja sen sanotaan olevan maailman korkeimmalla sijaitseva kaupunki, ainakin tollaisista vahan isommista (asukkaita taitaa olla suunnilleen 150000). Ehka korkeudestakin johtuen ei jaksettu hirveesti sykkia mutta kaytiin kuitenkin kavelemassa vahan kaupungilla, vierailtiin luostarissa ja entisessa rahapajassa. Talot Potosíssa on varikkaita ja tosi natteja vanhoine puisine parvekkeineen ja espanjalaisten aatelissukujen vaakunoineen. Rahamuseon talo on aikaisemmin toiminut rahapajana ja viela viimeaikoina siella on tehty Bolivian kolikot. Oli siella hauskoja kolikonkyhaysvempaimia ja vanhoja rahoja vaikka muille jakaa.

From our hostel window in Potosí, Cerro Rico


Streets of Potosí


Potosísta jatkettiin kahden yon ja yhden paivan jalkeen Sucreen, joka virallisesti on Bolivian paakaupunki vaikka hommat La Pazista hoidellaankin. Ciudad Blanco ei pettanyt vaan oli varsin viehattava valkoisiksi maalattuine taloineen. Lisaksi Sucre sijaitsee alle 3000 metrin, joten paastiin nautiskelemaan kaupungilla kavelysta hengastymatta. Mitaan kummempaa ei puuhasteltu vaan nautiskeltiin puistoista ja rentouduttiin. Sucresta lahdettiin yobussilla La Paziin. Matka ei todellakaan ollut kovin mukava, vaikka bussi olikin hieno. Penkkien saaminen makuuasentoon on periaatteessa kylla ihan mukavaa mutta rajansa kaikella. Nama penkit tulivat nimittain taysin syliin ja paikaltaan poispaastakseen piti pyytaa edessa istuvaa nostamaan tuolinsa kokonaan ylos. Lisaksi bussissa oli lukuisista pyynnoista huolimatta tavattoman kuuma ja hiki virtasi vaikka ulkona oli pakkasta. Avaa siina sitten ikkunoita. Paikalliset kyllakin nukkuivat makeasti komen villahuopansa alla. Noh sen siita saa kun lahtee vuoristokaapioiden maahan reissaamaan.

Sucre




La Paz oli ensinakemalta kuvottava paikka. Kun saavuttiin seitseman aikaan aamulla kaupunkiin ja ajettiin taksilla hostelliin niin minkanlaista jarjestyksen hippustakaan ei asukkaiden toiminnassa ollut havaittavissa vaan aamiaista syotiin porukalla keskella katua samalla rahaa kerjaten. Lopulta kaupunki yllatti kuitenkin niin positiivisesti kuin yhdessa paivassa voi. Heti majoittumisen jalkeen tehtiin pakolliset turistihommat, kaytiin parissa kirkossa pallistelemassa kulta-alttareita ja joulukoristeita, nahtiin keskusaukion pressanlinna ja parlamentti seka pikasen kaveltiin historiallisessa keskustassa. Puolen paivan paikkeilla oli alkoi saa (andeilla on satanut joka paiva) nayttaa sen verran hyvalta, etta lahdettiin hankkimaan kokonaiskuvaa kaupungista Killikilli -kukkulan nakoalapaikalle. Varsin mainiot maisemat olivatkin, La Paz on rakennettu jyrkan rotkon pohjalle ja nykyaan taloja roikkuu kaikkialla kanjonin rinteilla. Huippusaalla kukkulalta nakyy 6500 -metrinen lumihuippuinen Illimani-vuori, me ei kylla huomattu moisesta edes merkkeja. Killikillilta kaveltiin alas Zona Surille, joka on rikkaan vaen ja lansimaisten expattien asuinalue. Missaan ei luultavasti ole huomannut samalla tavalla eroa kaupungin rikkaan ja koyhan osan valilla. Totta kai talot ovat usein erilaisia ja kuntokin vaihtelee mutta La Pazizza koko vaesto on kuin eri maasta. Rikkaiden osasta ei intiaaneja loydy edes etsimalla kun taas kaupungin vanhemmassa osassa lahes kaikki ovat selvasti paikallista sukua ja huonetta. Illalla kappailtiin keskustalla witchcraft marketilla, jossa myytiin kaiken maailman taikakaluja, laamanpoikasia, strutsinpoikasia (kuolleita siis) ja vaikka mita hullua ja vahan normaalimpaakin.

La Paz in the morning. It was a bit foggy!


The main square of La Paz


Photos from the Killikilli hill.




La Paz buses were old American school buses.


Kokonaisuutena La Paz yllatti positiivisesti, odotukset kun oli aika negatiivisia. Kaupungista loytyi siis yllattavan paljon kaunista ja mielenkiintoista. Yksi paiva ja yksi yo oli sittenkin tarpeeksi, ja Lillin synttariaamuna suunnattiin joulunviettoon Copacabanan kaupunkiin, Titicacan rannalle. Siella otettiin aika iisisti useampi paiva, ilman suunnatonta joulutunnelmaa tai varsinkaan ilman tietoakaan jouluruuista, mutta siinahan se joulu silti meni. Aattona kiivettiin hautausmaalle, joka oli jyrkalla, korkealla kukkulalla ja josta oli hienot maisemat jarvelle ja kaupungin yli. Joulupaivana kaytiin Isla del Sol-nimisella saarella, jossa inkat on myytin mukaan syntyneet. Tai siella on syntynyt aurinko ja kuu eli mies ja nainen ja hyvin pyha paikka on kyseessa, meidan mielesta se oli kylla aika turha.

Copapacabana


Lake Titicaca




Tapaninpaivana vaihdettiin sitten maata ja tultiin Perun puolelle. Vietettiin ensin yksi paiva ja yo Punossa, Titicacan rannalla edelleen, ja vierailtiin Uros-saarilla. Ne on siis kaislasta rakennettuja saaria, joilla asuu ihmisia kaislataloissa ja kalastaa. Alunperin siis Uros -intiaaniheimon kyhaamia asumuksia. Valitettavasti viimeinen Uros kuoli 80 vuotta sitten, mutta onneksi Uroksen perinto elaa yha. Oikeesti kylla mielenkiintoinen ja vahintaankin nyt erilainen paikka!

Uros Islands


Punosta tultiin keskiviikkona tanne Cuscoon ja ollaan nyt sitten pari paivaa ihmetelty ympariinsa. Tosi hieno kaupunki, inkamuureja on joka paikassa vielakin jaljella ja talot on sitten rakennettu niitten sisaan. Museoita riittaa vaikka milla mitalla ja Pyha Laakso kaupungin ulkopuolella on taynna inkatemppeleiden raunioita. Huomenna mennaan korkkaamaan se kaikkein pyhin eli Macchu Picchu ja sitten uudenvuoden jalkeen katellaan niita pienempia temppeleita. Uusi vuosi vaihtuu siis taalla Cuscossa meilla niinkuin monilla muillakin reissaajilla. Tassa vaiheessa toivotetaankin siis kaikille oikein ratkiriemukasta vuodenvaihdetta ja onnea vuodelle 2007!!! Kirjotellaan lisaa sit ens vuonna.