Killi ja Lilli Lattareissa

torstaina, syyskuuta 28, 2006

Takaisin luontoon

Hilirimpsis ja terkkuja vaan tuolta Patagonian provinsseista! Eilen palattiin viikon mittaiselta lomareissulta Peninsula Valdesilta ja Barilochesta. Oli kylla upeeta nahda pitkasta aikaa vahan luontoa ja paasta pois taalta paakaupungin tungoksesta ja pakokaasuista ja metelista.

Torstaina siis lahdettiin Clairen (USA) ja Yohanin (Ranska) kanssa kohti Puerto Madrynin kaupunkia bussilla. Bussiyhtioksi valittiin talla kertaa Andesmar, joka oli ihan toimiva. Luokka oli semi cama ja matka maksoi 156 pesoa. Coche cama olis kylla paljon mukavampi vaihtoehto eika hintaerokaan ole suuri. Autot lahtee kuitenkin vahan eri aikaan luokasta riippuen ja kyseinen bussi valittiin ihan suotuisten ajankohtien perusteella. Busseissa tarjotaan aina ruokaa ja juomaa ja jotain viihdyketta. Katsottiin pari huonoa leffaa ja pelattiin bingoa palkintona pullo viinia. Ei voitettu. Nukuttiin kohtalaisesti ja paastiin perille Puerto Madryniin perjantaiaamuna lahes aikataulun mukaisesti. Oltiin ajansaastamiseksi periaatteittemme vastaisesti varattu hostelli etukateen, joten majoittuminen sujui nopsasti ja paastiin heti perjantaina katsomaan elaimia!

Hostellissa oli avulias joskin vahan arsyttava tati, joka kertoi meille paljon alueen nahtavyyksista ja mahdollisista retkista, joille voitais menna. Oltiin aluksi mietitty vuokrata auto ja menna ominpain elaimia etsiskelemaan, mutta paadyttiin lopulta valmiisiin retkiin. Tiet alueella on valilla pelkkaa pikkukivea, joka sinkoilee autoa pain ja pelattiin joutuvamme maksamaan muutaman aikaisemmankin autonvuokraajan kolhuja, jos vuokrataan auto. Ostettiin siis seuraavalle paivalle retki Peninsula Valdesille kattomaan valaita ja muita otuksia. Iltapaivan ohjelmaksi tati suositteli menoa Punta Loma -nimiseen paikkaan, jossa nakee laskuveden aikaan paljon merileijonia (Lobos marinos). Otettiinkin sitten taksi sinne (sijaitsee noin 20 km paassa kaupungista ja on pakko menna taksilla tai omalla autolla), maksoi 60 pesoa eestaas yhteensa meilta kaikilta eli noin nelja euroa naama. Lisaksi maksettiin perilla paasymaksu 5 pesoa naama, joka ois kylla ollu enemman, mutta me lukeudutaan nykyaan argentiinalaisiin. Eli Argentiinassa pysyvasti asuvat tai siella opiskelevat maksavat ainakin luontonahtavyyksista alemman hinnan. Hyotya tuli siis siita opiskelijakortista talla reissulla aika paljon.

Perilla Punta Lomassa meita odottikin sitten iso lauma merileijonia, jotka karjuivat omituisesti ja lyllertelivat rannalla tai toistensa paalla tai sitten vaan makasivat paikallaan. Ei ne vissiin liikaa jaksa sykkia. Hupaisia otuksia kylla ja uroksilla on sellainen leijonanharja. Ei kylla nay tassa kuvassa mutta silti.

Merileijonia


Permiso, permiso...


Perjantain puuhastelu oli aika pitkalti siina, kosksa oltiin tosi vasyneita bussimatkan jaljilta. Kaupunkiin palattua siis kaytiin syomassa ja pelattiin vahan pingista hostellissa.

Lauantaina meita tultiin hakemaan hostellista jo ennen kahdeksaa, ja lahdettiin minibussilla Peninsula Valdesille. Ensimmainen pysahdyspaikka oli Puerto Piramides, jossa oli museo ja nakoalapaikka. Museossa nahtiin valaan luuranko ja nakoalatornista Isla de los pájaros, joka on Pikkuprinssista se kaarme joka syo hattua. Siis se kirjailija naki sen saaren ollessaan postilentajana tai jotain ja siita kirjoitti sitten kirjaansa.

Isla de los pájaros


Naitten nakymien jalkeen hypattiin takas bussiin ja ajeltiin rannalle, jolta valasretket lahti. Meidan paalle angettiin sadeviitat ja pelastusliivit ja meidat pakattiin laivaan, jonka sitten traktori tyonsi vesille rannalta suoraan sellasen nostohassakan avulla. Jonkun aikaa ajeltiin rannasta pois elikoita bongailemaan. Edellisena iltana oli ollut tosi tuulista ja sen takia otukset ei ollu kauheen aktiivisia. Nahtiin kuitenkin muutama valas ihan lahelta ja pyrstoja ja sukelluksia ja vesisuihkuja lisaksi kauempaakin. Oli ne aika valtavia elikoita ja ihmeellisia potkyloita. Pyrsto oli helposti hahmotettavissa, mutta muuten ne oli vaan moykkyja jotka uiskenteli meidan ymparilla.

Valaskala (southern right whale nimeltaan)


Ja sen pyrsto


Valaitten bongailun jalkeen vuorossa oli lounastauko ja nautittiin evasleipia rantakallioilla katsellen samalla taustalla sukeltelevia valaanpyrstoja. Maisemat Peninsula Valdesilla lahimaastoineen on tosi karuja, siella ei kasva juuri mitaan ja on vaan kuivaa ja kivista. Kaunista silti ja niin erilaista.

Peninsula Valdesilla


Seuraava kohde retkella oli sitten merinorsut (elefantes marinos) eli sellaiset valtavat hylkeet, joista urospuolisilla on ihmeellinen nenaviritelma. Ne vasta pitikin metelia, jotain royhtailyn ja oksentamisen valilta se tuntui olevan. Seisoskeltiin rantatormalla muutaman metrin paassa rannalla lohoavista otuksista. Aika hurjaa. Nahtiin seka uroksia, naaraita etta pienia merinorsuvauvoja. Otusten kehosta 45% on rasvaa ja ne painaa monta tonnia. Niitten liikkuminen oli tosi huvittavaa, sen ihran kun pisti liikkeelle niin se hyllyi monta minuuttia jalkeenpain. Naita elikoita oli tosi kiva seurata, ne oli alyttoman huvittavia otuksia. Ja ne siis eli sellaisissa pienemmissa laumoissa, joissa oli alfauros (macho alfa, heh, ja kuulemma mita enempi naaraita niin sen alfampi macho) ja monta naarasta ja sitten niita pentuja. Aina valilla nahtiin pienimuotoisia yhteenottoja, kun joku vahan vahemman alfa macho tuli testailemaan macho alfan reviiria. Ja sitten ne yritti rapsuttaa itseaan heittamalla karkeeta hiekkaa ja pikkukivia paalleen. Tosi viihdyttavaa. Lisaksi varsinkin yksi macho alfa kunnostautui selkaannousuyrityksissa, tosin se vaan rojahti jonkun pahaa-aavistamattoman naaraan paalle eika tehnyt sen jalkeen mitaan, etta ehka se vaan halus pehmeamman makuualustan.

Merinorsuja




Viimeinen pysahdyspaikka retkella oli sitten pingviineiden katsomista varten. Ne oli pienia ja sopoja eika osannu kauheen hyvin kavella vaan vaappui vaan ympariinsa niin ku pingviinit yleensakin. Ja hirveesti ne myos nukkui. Varsin hauskoja otuksia joka tapauksessa, oltais haluttu ottaa pari kotiinkin.

Pingviineja!




Edella mainittujen elikoiden lisaksi nahtiin matkan varrella myos guanacoja, mara-nimisia otuksia, jotka on jotain kengurun ja janiksen valilta, nanduja seka vahan tavallisempia elaimia kuten lampaita, lehmia ja heppoja. Retken jalkeen oltiin niin innoissaan kaikista elikoista, etta haluttiin lahtea seuraavana paivalla toiselle retkelle Punta Tomboon, jossa nakee varsinkin runsaasti pingviineja!

Lahdimme siis myos sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan minibussilla ajelemaan pitkin Patagonian autiomaita. Ensimmainen pysahdyspaikka oli Rawson -niminen kaupunki, jonka edustalla uiskentelee mustavalkoisia delfiineja (toninas/Commerson's dolphin). Ne on vissiin pienimpia delfiineja mita on ja niita asustaa vain Patagonian rannoilla ja jollain yhdella saarella Intian valtameressa. Meilla ei oo niista oikein hyvaa kuvaa, mutta vaihdetaan kun saadaan Clairelta ja Yohanilta niitten kuvat. Tosta nyt esimakua ja jos lisaa kaipaa niin googlettava loytaa.

Commerson's dolpfins


Clairen liipasinsormi oli nopeampi:




Delfiinit oli kylla varmaan nateimpia elukoita ikina, kun ne hyppeli siella kevyen nakoisesti ja leikitteli veneen peraaalloissa pyorien. Vikkelia otuksia ja vaikea valokuvata. Niitten jalkeen vuorossa olikin sitten helpompi kohde eli pingviinit (tarkemmin magellan penguins). Niita asuu Punta Tombossa miljoonan verran, siis sillon kun ne ei oo syomassa Brasiliassa. Nyt ne ei ollut siella vaan parittelemassa Punta Tombossa. Pingviinivaujoja ei siis nahty talla kertaa, mutta ne oli kylla tyon alla. Urospingviinit oli tullu etukateen rakentamaan pesan valmiiksi (kolo maan sisalla) ja huutelivat nyt vaimojaan kotiin, siis ne yksilot, joitten vaimot ei viela ollu palannu ravitsemustauolta. Paljon niita oli joka tapauksessa, ja ne oli tosi huvittavia otuksia. Lisaksi maisemat olivat upeat myos talla alueella.

Punta Tombon pingviineja


Pingviinipuisto, kaikki taplat on siis pingviineja tai niitten kotikoloja.


Maisemaa Punta Tombossa


Kaiken taman elainbongailun jalkeen lahdettiin viela pariksi paivaa katsomaan aivan toisenlaista puolta Patagoniasta, eli vuoristoa ja jarvia. Sunnuntaina siis lahdettiin Puerto Madrynista illalla kohti Barilochea, ja herattiin aamulla vuorten keskelta. Bussimatka oli taas pitka, talla kertaa otettiin coche cama hintaan 137 pesoa ja liikennoitsijaksi valittiin Mar y Valle, jolla oli varmaan mukavimmat penkit ikina! Sellasen tuolin kun sais olohuoneeseensa telkkarin eteen niin oksat pois. Oikein hyva kokemus oli siis kyseinen yhtio, joskin bussi kylla hajos keskelle ei mitaan jossain Patagonian autiomaassa keskella yota. Onneksi helkilokunta oli ennenkin korjannut autoja, ja matka jatkui reilun puolen tunnin kuluttua.

Barilochessa sitten kappailtiin vuorilla kaupungin ulkopuolella pari paivaa. Maisemat oli upeat ja oli ihanaa nahda valilla pinnanmuotoja ja metsaa. Kunnon puita ja jopa koivuja! Ei mitaan tyhmia palmuja puiston laidalla. Tiistaina innostuttiin metsassa kavelysta niin, etta meinas kayda huonosti, kun kavelyreitti ei tehnytkaan ympyraa vaan palasi tielle paikassa, josta oli kuus kilsaa molempiin suuntiin lahimmille busseille. Eihan siina auttanut kuin lahtea kavelemaan, kun bussi takaisin BsAs:iin lahti reilun kolmen tunnin kuluttua ja kaupunkiin oli bussiltakin viela tunnin matka eika oltu syoty koko paivana... Parin kilsan kavelyn jalkeen vastaan tuli onneksi hotelli, jolta meni bussi Barilochen keskustaan, eika jouduttu odottamaan sita kuin minuutti tai kaksi. Ehdittiin jopa syoda ennen bussiin menoa.

Barilochen maisemia




Reissun viimeiselle etapille valittiin liikennoitsijaksi Via Bariloche ja silta coche cama hintaan 125 pesoa. Palvelu oli ehdottomasti parasta tahanastisista, bussissa tarjoiltiin viinia ja kuoharia ja leffatkin oli ihan hyvia joskin espanjaksi dubattuja toisin kuin aikaisemmat.

Eilen palattiin taas tanne suurkaupunkiin ja nyt jo ahdistaa meteli ja saasteet kaikkien luontoelamysten jalkeen. Pitaa ehka viikonloppuna lahtea Uruguayhin rentoutumaan :)

keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Maahanmuutto

No, niin pahoittelut pitkasta informaatiopimennyksesta niille, jotka ovat kuumeisesti odotelleet uutta paivitysta. Taalla ei oo vaan hirveen ihmeellisia tapahtunut niin ei oo jaksanut kirjoitella.

Maanantaina meilla oli sen kamalan kurssin valitentti ja siihen opiskeltiin ahkerasti monta paivaa, jopa viikonloppua vietettiin koulun kirjastossa... aika ankeeta. No, tentti oli kuitenkin aika vaikea ja hirvean yksityiskohtainen, eli kysyttiin aika pilkunpokkimisluonteisesti niita asioita. Lisaksi siina oli kuus kysymysta, joista kaks oli laskutehtavaa, joissa on oikeesti paljon tekemista, ja aikaa tentin tekoon oli kaks tuntia, -joka sitten kutistuikin kahdeksi oppitunniksi eli 90 minuutiksi... Ei siis ehditty ajatella yhtaan eika tehda kaikkea mitenkaan. Lisaksi ilmeisesti vaaditaan 60% lapipaasyyn, mika tarkoittaa 6/10 pistetta. Ei siis olla paasemassa lapi siita tentista. Hyvalla tuurilla ois mahdollisuudet siihen neljaan pisteeseen joka normaalisti tuottais sen vaaditun nelosen, kuuteen pisteeseen ei sen sijaan oo mitaan saumoja. No, katellaan kun saadaan tentit takas, ehka ope on hyvalla tuulella ja antaa vaikka kirjoittaa esseen taydennykseksi.

Tiistaina oli sitten tosi lepposa paiva, jouduttiin saatamaan viisumiasioita. Eli siis meidanhan ei pitanyt Suomesta hommata viisumeita, vaan asia hoidetaan taalla paikan paalla yliopiston avustuksella. Nyt tama prosessi on sitten kaynnissa. Viikko sitten kaytiin ensin yhdessa virastossa ilmoittamassa pysyva osoitteemme taalla ja antamassa sormenjalkemme. Ne otettiin sellasella hienolla laitteelle, ei tarttenu musteen kanssa pelleilla, vaikka siita oiskin tullu sellanen siisti jenkkileffa-efekti ja ois tuntenut ittensa rikolliseksi... Sielta saatiin sitten lopputuloksena sininen paperi, joka piti vieda toiseen virastoon. Kv-toimiston tati kavi hakemassa kaikkien paperit sielta ekasta paikasta, ja saatiin omamme vasta eilen, kun oltiin menossa sinne jalkimmaiseen paikkaan eli maahanmuuttovirastoon. No, meidan paperithan oli luonnollisesti virheelliset, eli jostain ne fakiirit olivat onnistuneet kaivamaan meidan vanhojen passien numerot. Niihin sataan lippulappuun, jotka jouduttiin siella tayttamaan, laitettiin kylla ihan ne oikeat numerot aikamoinen taikuri saa olla, etta arpoo ne vanhat numerot paasta. No, parilla muullakin oli jonkinlainen painovirhe paperissa, etta sattuuhan naita. Taman paperin lisaksi tarvittiin toinen, valkoinen, paperi, jota kv-tadilla ei ollut meille antaa, koska oltiin vaihdettu ryhmaa tentin takia (siis meidat oli jaettu ryhmiin, joissa naihin virastoihin mentiin). Tati otti meidan tiedot ylos ja lupasi tuoda paperin suoraan maahanmuuttovirastoon ja silla aikaa meidan piti lahtea takaisin siihen ekaan virastoon korjauttamaan ne paperit. Siella olikin sitten ihmisia jonottamassa muutama sata, mutta kv-tati oli kaskenyt meidan olla jonottamatta, vaan kavella suoraan tiskille. Ohitettiin sitten tyylilla kaikki muut ja vietiin viela se vastaanottotati niilta jonottajilta, kun se lahti etsimaan meille jotain virkailijaa. Paastiin sitten korjauttamaan laput, seta sanoi etta kestaa 20 minuuttia ja kesti vaan 5! Uskomatonta, etta taalla voi jotain tapahtua myos nopeammin kuin luvataan. Kerta se on ensimmainenkin. No, sitten vaan vauhdilla jalkimmaiseen virastoon odottelemaan. Kv-tatimme oli tietysti unohtanut ne meidan toiset laput, ja soitti koululle lahettaakseen jonkun niita tuomaan. Koska meidan laput tuli vikana, oltiin tietysti myos vikat vuorossa. Siella maahanmuuttovirastossa siis odoteltiin, etta oma nimi (tai jotain etaisesti sinne pain) sanotaan, sitten mentiin virkailijan luo tayttelemaan jotain lippulappuja vaihteeks, sitten jonotettiin maksamaan viisumista, mentiin takas virkailijan juttusille, jonotettiin otattamaan vankilakuvaa itsestamme ja odotettiin viela, etta eka virkailija nitoo kuvan lomakkeeseen ja kopioi sen (tassakin voi menna vartti) ennen kuin oltiin valmiita. Maahanmuuttovirastossa meilla meni nelja tuntia ja kokonaisuutena koko hommaan alkusahellykset mukaan lukien kuusi tuntia. Plus sitten se viimeviikkoinen keikka, joka eilen siis uusittiin. Se on aika paljon odottamista. Mainittakoon viela sen verran, etta virastoon piti vieda kopiot passin jokaisesta sivusta. Naista kopioista jokainen (siis joka sivu) leimattiin kolmeen kertaan ja vedettiin nimmari paalle. Ihme sitten etta kestaa. Naa tykkaa aika paljon leimoista. Yhden kaverin rikosrekisteriotetta ne ei uskonu aidoksi kun siina ei ollu tarpeeksi leimoja... Me ei niita onneksi tarvittu, koska niitten kanssa ois ollu ihan oma sahellyksensa. Ylipaataan porukka on viime aikoina aika paljon tuskaillut naitten viisumiasioiden kanssa. Nyt saatiin kuitenkin valiaikainen versio kateen ja odotellaan lopullisen valmistumista tai jotain.

Siinapa ne suurimmat, illalla ollaan menossa yhden kaverin synttarijuhliin ja huomenna on feriado, ah! Lahdetaan Clairen (USA) ja Yohanin (Ranska) kanssa kattelee pingviineja ja valaita Peninsula Valdesille ja sitten ehka viela Barilocheen paluumatkalla. Tai siis eihan Bariloche oikeesti oo siella painkaan mutta kuitenkin. Aikaa nyt olis siella kayda niin ehka kaydaan jos jaksetaan. Muuten sinne ei sit tuu enaa lahdettya. Ens viikon keskiviikkona on jotkut yliopiston olympialaiset eika sillonkaan oo tunteja. Viikon sisaan siis kaks vapaapaivaa ja viikonloppu paalle. Siksi on pakko koittaa matkustaa paljon, kun ei joudu oleen luennoilta poissa ku kolme paivaa. Palaillaan Buenos Airesiin joskus ens viikolla, kirjoitellaan sitten kaikkia valaskalavaleita, hohhoh. Ihanaa kylla paasta taas valilla vahan reissun paalle ja pois kaupungista! Muutenkin alkaa jo ahdistaa, kun pitais ehtia niin moneen paikkaan kaymaan eika millaan ehtis tehda kaikkea mita haluaa. Pitaa vissiin joka viikonloppu matkustaa tasta eteenpain... Naihin kuviin, naihin tunnelmiin.

UCA:n eli yliopistomme edesta




Maahanmuuttovirastossa, vasta noin vartti takana... Ja valokuvaaminenhan oli kiellettya...


Autokorjaamo Bocassa


Plaza Serrano meidan kodin lahella, markkinat kaynnissa


Meidan kotikatu


Ja kotitalo, portieeri on vahan aanekas ja karttyisa valilla


Palermon puistoista






Killi Plaza Italialla Palermossa

keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

Virallinen viikkopaivitys

Jaahas, jaahas, paivittaa kuulemma pitaisi taas, mutta mitaan ihmeellista kerrottavaa ei taida olla... Tenttituloksia ei olla saatu, eli ei tiedeta miten koe meni. Lisaa tentteja ei ole ollut, mutta kohta pitaisi alkaa lukea seuraavaan. Se on varsin ikavaa, koska vihataan sita kurssia. Kyseessa siis Economía Argentina, jossa pyoritellaan numeroita ja lyhenteita niin, etta silmissa vilisee. Lisaksi kummankaan proffan puhe ei kuulu mihinkaan eika kasialastakaan saa selvaa edes sita vahaa, mita se taululle kirjoittaa. Eli siis ne lyhenteet. Ja se ei kerro, mista sanoista ne lyhenteet tulee. Ja vaikka kertois, niin ei sita kuulis. Vahan on siis complicado tuo kyseinen kurssi. Eli kaikki kansiksen opiskelijat vois nyt laittaa luentomuistiinpanonsa jakoon :) Ehka niista vois jollain leikkaa-liimaa-yhdistele -menetelmalla saada kasityksen siita, mita siella puhutaan. Toistaiseksi ollaan tajuttu, etta seta kirjoittaa taululle numeroita, jotka liittyy Argentiinan BKT:hen. Silla paasee varmaan pitkalle. Ja lukemisto on sen verran laaja, etta taidetaan lukea yksi englanninkielinen artikkeli ja pyyhkia lopuilla vaikka... hiet otsalta, tietty.

Viikonloppu oli ja meni ja kohta tulee seuraava. Filosofista pohdintaa. Mutta ei oo hirveesti sanottavaa muusta kuin viikonlopuista, kun ei yleensa tehda mitaan kummempaa. Aika arkipaivaista on siis elama taallakin. No, perjantaina oli taas "kotibileet" (ainaista biletysta, pahoittelen aiti) eli jossain isossa kimppakampassa oli pippalot, siella hirmusti ihmisia ja vahan vahemman ahdistavia argentiinalaisia poikia kuin viimeksi. Juteltiin yhden perulaisen pojan kanssa, joka sanoi, etta Perussa kannattaa kayda katsomassa Macchu Picchu, Titicaca-jarvi ja Lima. Suunnittele siina sitten omaperainen matkareitti ja valta turisteja... No joo, ei kylla ollut tarkoituskaan mitaan eksoottista reittia kehitella, mutta huvittavaa sinansa, ettei paikallisillakaan oo suositella mitaan vaihtoehtoista nahtavyytta.

Lauantaina paivalla Killi seurasi ilmeisesti futisforumin avulla Puola-Suomi pelia nettikahvilassa ja Lilli kavi tuhlaamassa rahaa ostoksilla. Plaza Serranolla, ihan meidan kodin vieressa, on viikonloppuisin markkinat, joilla nuoret suunnittelijat myy omia tuotteitaan, vaatteita, laukkuja, koruja jne. Se on tosi kiva paikka, hinnatkin on suht.alhaiset. Markkinat on sisalla baareissa (aukio kun on aika vilkas yoelaman suhteen) eli siis baareista on raahattu poydat ja tuolit pois ja laitettu vaaterekkeja ja myyntipoytia tilalle. Ihan huippu paikka, soveltuu varsin hyvin trenditietoisille, mutta myos tavallisille pulliaisille.

Illalla kaytiin leffassa kattomassa Adam Sandlerin uusi tuotos Click. Oli ihan hauska ja oli enkuksi, tekstit paikallismurteelle kaannettyna. Viikonloppuhinta leffalle oli 12 pesoa eli noin kolme erkkia, yllattavan kallista itse asiassa noin niinku suhteessa.

Sunnuntaina oltiin sitten vihdoin Bocan matsissa. Pelasivat Estudiantesia vastaan ja voittivat 2-0. Ihan hyva peli oli ja yleiso aanekasta, ei kuitenkaan hirveen erilainen tunnelma kuin missaan muussakaan matsissa. Taitaa olla niin fudishullu kansa, etta kaikilla jengeilla on hullut fanit. Kaydaan jatkossakin varmaan kattoo monien jengien peleja. Maradona nahtiin telkkarista kasin, kun tuli maalikooste. Ei siis paasty osoittamaan suosiotamme hanelle livena, vaikka paikalla olikin. Mutta Sakke, kertoisitko meille miksi Bocan fanit vihaa Veronia yli kaiken? Ne vihelsi kuin hullut aina kun se koski palloon ja huuteli niin rumia, etten viitsi tassa toistaa (valikommenttina mainittakoon, etta on kasittamatonta, miten naa viittii raahata lapsensa matseihin kuuntelemaan sita kielenkayttoa, sen rinnalla kun on Materazzin vihjailut Zidanelle aika pienta) ja viha kohdistui ainoastaan Veroniin, ei vastustajaan ylipaansa. Onko se pelannu Bocassa joskus ja lahteny sit muualle vai mita? Itse peli oli vauhdikasta ja viihdyttavaa. Boca voitti 2-0. Tapahtumia riitti kuitenkin maalien lisaksi myos ulosajojen merkeissa. Estudiantesilta ajettiin kaksi pelaajaa ulos kentalta. Jalkimmainen sattui viela olemaan maalivahti tilanteessa, jossa kaikki vaihdot oli jo kaytetty. Ei siina sitten muuta kuin puolustajalle hanskat kateen ja tolppien valiin seisomaan. En muis tollasta tilannetta koskaan ennen oikeassa elamassa nahneeni. Huvittavaa on, etta Boca ei saanut miehen taakse yhtaan palloa kahden pelaajan ylivoimasta huolimatta.

Ei saatu valitettavasti kovin hyvia kuvia matsista, joten laitetaan niita sitten toisella kertaa. Oltiin tosi huonoilla paikoilla seisomakatsomon takarivissa... kentalle nahtiin kylla mutta mitaan kuvia ei oikein saanut. Ja ilma oli epainhimillisen kylma, mika ei sinansa asiaan liity, mutta on mainitsemisen arvoista, koska oli oikeesti varmaan hirvein ilma ikina. Ainakin taallaolomme aikana.

Loppuun mainittakoon yksi tyypillinen katukuvaan kuuluva asia, josta ei olla viela puhuttu, eli koiranulkoiluttajat. Taalla harrastetaan niita aika reippaasti, ja ne kavelyttaa jarjettomia maaria koiria kerralla. Muutenkin koiria (ja niitten jatoksia...) on ihan alyttomasti. Ja siis lemmikkeina, ei mitaan katukoiria niin kun Aasiassa (vaikka on niitakin tietty, mutta nekaan ei yleensa oo kauheen kapisia). Alla joka tapauksessa kuva koiranulkoiluttajasta, taitaa olla ainakin kymmenen hauvaa mukana.



Toinen asia, josta ei olla mainittu, mutta joka on ehdottomasti yksi jarkyttavimmista osista kulttuuria, on takatukat. Siis taalla on niin kamalia takatukkia etta ette usko. Ja tytoilla myos. Pahoittelen, jos ne on tullu Suomessa muotiin ja te ootte kaikki leikannu sellasen, mutta ne on HIRVEITA. Eilen nahtiin tytto, jolla oli paaosin samanpituinen tukka kuin Kimmolla, mutta takatukka oli pidempi kuin Lillin tukka. Eli pitka. Ja takatukanhan voi myos varjata eri variseksi kuin lopun paan... Siis taa on todella jarkyttava asia. Laitetaan naistakin kuvia jos saadaan kasiimme, kaverit on ainakin kuvannu kyseista ilmiota aika ahkerasti. Nyt naa sulkee tietskaluokan joten pitaa menna, mutta palataan takatukkiin ja muutenkin asiaan myohemmin! Haleja kaikille!