Perusta Ecuadoriin

Hola! Tallee kotiinpaluun lahestyessa nakojaan unohtuu kirjoittaa, mutta koitetaan vahan viela jaksaa paivitella, niin ei tartte kaikkea sitten kotona kertoa, hahhah.

Eli siis Cuscosta taidettiin viimeksi kirjoittaa. Sielta lahdettiin Perun toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Arequipaan, jonka lahettyvilla sijaitsee Colca niminen kanjoni. Arequipassa ei siis varsinaisesti vietetty kuin yksi paiva aikaa, ja se oli ihan tarpeeksi meille. Kaupunki on natti, rakennettu valkoisesta tulivuorikivesta ja kirkkaalla saalla kaksi suurta lumihuippuista tulivuorta nakyy kaikkialle kaupunkiin. Meilla ei kirkasta saata tietenkaan ollut, mutta vahan naki jotain aariviivoja yhden hetken. Otettiin sitten sellanen kahden paivan retki sinne kanjonille, joka on ilmeisesti maailman toisiksi syvin, kaksi kertaa syvempi kuin Grand Canyon. Retki oli aika kauhea kanariasetti, mutta ei jaksettu lahtea trekkailemaankaan kun oltiin jo ajatuksena aika kyllastyneita eramaakavelyyn ja vuoriin. Kanjonilla nahtiin paljon laamoja, alpakoita, lumihuippuisia vuoria, tulivuoria jne. ja tietenkin se julmettu rotko. Kanjoni olisi kylla varmaan ollut enemman edukseen alhaalta kasin, niin olisi nahnyt sen syvyyden paremmin. Sen lisaksi yritettiin nahda kondoreita, joita ei kylla kovinkaan lahelta nahty. Muutama nahtiin tosi kaukaa, mutta yhta hyvin olisivat voineet olla mita vaan muitakin lintuja. No, tulipahan nahtya sekin rotko. Ja kondoreita nahtiin jo Uyunilla paljon lahempaa.

The city of Arequipa


Alpaca enjoying his coca


Kimmo and Tollo, a local instrument (the name means stupid in finnish :))


The Colca Canyon


It was snowing on the mountains! 4800 meters high...


Arequipasta jatkettiin Limaan, missa vietettiin kolme paivaa. Oltiin kuultu kaupungista oikeastaan pelkkaa pahaa lukuunottamatta sikalaista kaveriamme, joka tietysti kehui kotikaupunkiaan. Meilla oli siella kuitenkin oikein mukavaa. Asuttiin Mirafloresissa, joka on paremman vaen aluetta rannan lahella ja katsottiin kun paikalliset surffasi. Oli kylla hyva valinta asua siella eika keskustassa. Mutta siis oltiin saatu jotain suosituksia mita tehda silta kaveriltamme ja ihan mukavasti kului ne kolme paivaa. Kateltiin keskustan siirtomaarakennukset yms. ja Museo Nacional, joka oli aika mielenkiintoinen lapileikkaus Perun historiasta. Oikeastaan oli kauhean kotoisa olo koko ajan, kun moni paikka muistutti Buenos Airesista niin paljon, varsinkin Miraflores oli ihan kuin se osa Palermoa, missa asuttiin ja keskustassa oli kavelykatu ihan kuin BsAs:n Lavalle leffateattereineen paivineen ja kaytiin syomassa paikallisessa San Telmossa eli Barrancossa. Tosi samantyyppisia alueita siis, vaikkakaan ei missaan nimessa ihan yhta kiva kuin BsAs. Aika saasteinen ja vahan kaoottinen kaupunki, varsinkin liikenne oli hirveata.

Miraflores in Lima


Plaza San Martin


A shopping street in the centre of Lima


Next to the main square in Lima


Limasta jatkettiin sitten rannikkoa pitkin pohjoiseen, Trujillon kaupunkiin tai oikeastaan siita muutaman kilsan paahan rannalle, Huanchacoon, joka on kovasti surffareiden suosiossa pitkien aaltojensa ansiosta. Ihan ok ranta, aika pieni paikka ja palmut puuttui kun koko Peru on ihan autiomaata ja vahan satoikin valilla. Viihdyttiin kuitenkin ihan hyvin ja kaytiin myos katsomassa jotain raunioita, Chan Chan -nimisia sellaisia. Ei siis inkojen vaan joittenkin vanhempien inkkareitten kyhailemia savimajoja. Tajuttoman iso kaupunki siis, mutta savitiilista olivat sen rakentaneet ja paljoa ei ollut jaljella.

La costa de Perú es hermosa...


The ruins of Chan Chan


The beach of Huanchaco


Seuraavaksi jatkettiin rantailua ja mentiin Mancoraan ihan Perun pohjoisosaan lahelle Ecuadorin rajaa. Surffareita siellakin riitti, ja vahan natimpi ranta palmuineen ja ravintoloineen. Vesi oli paljon lampimampaa ja paastiinkin vihdoin pulahtamaan Tyyneen valtamereen. Ja niinkuin rannalla kuuluu, Killi rakensi hiekkalinnan ja poltti samalla selkansa. Nyt kutisee. Letkea tunnelma oli ja vietettiin pari oikein kivaa paivaa siella.

Kimmo having some beer at the beach in Mancora


Toissapaivana tultiin sitten rajan yli tanne Ecuadoriin. Reissu lahenee loppuaan, vikassa maassa mennaan jo! Matkalla rajakaupunkiin samaan minibussiin (eli liian tayteen pakettiautoon) osui kaksi muuta suomalaista ja vielapa turkulaista poikaa. Ekat suomalaiset sitten Buenos Airesin. Niitten kanssa mentiin sitten rajan yli ja jatkettiin yoksi Guayaquiliin eli maan suurimpaan kaupunkiin. Aikamoinen pyllynreika. Ekaa kertaa reissulla oltiin oikeesti vahan peloissaan, vaikka liikuttiin viiden hengen laumassa (suomalaiset ja yksi aussitytto oli mukana). Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa tanne Bañosiin. Kaksi paivaa istuttiin kokonaan bussissa ja tanaan ollaankin sitten vietetty huilipaivaa eika olla tehty mitaan. Kaytiin varaamassa retki viidakkoon, huomenna lahdetaan sitten ihmettelemaan sademetsaa oikein urakalla. Tai ainakin yhdeksi yoksi. Ja ne kaikki hamahakit voi nyt sitten lahtea tosi kauas sielta tai niita kohtaa julma kuolema. Lilli on tosi innoissaan...

A waterfall in Baños, Ecuador


Viidakkoretken jalkeen Killin selka on toivottavasti taas rantaiskussa ja voidaan menna rentoutumaan pariksi paivaksi ennen kuin suunnataan Quitoon ja sielta kohti kotia.