Kotimatkalla!

Hola a todos!

Kotimatkalla ollaan. Tosin sen sijaan, etta oltais otettu taksi Ezeizan lentokentalle ja lennetty sielta himaan, niin paatettiin menna bussilla Equadoriin ja sielta kasin sitten vasta turvautua lentokoneeseen. Nyt ollaan siis Boliviassa Tupizan kylassa odottamassa, etta paastaan Uyunin suola-aavikoille. Se on siis neljan paivan retki autiomaassa. Lahdetaan huomenna, jos jotkut muutkin viela varaa huomiselle retken ja jos ei niin sitten lahdetaan vasta torstaina. Paluu sivistykseen tapahtuu siis lauantaina tai sunnuntaina, jolloin paadytaan Uyunin kaupunkiin. Dna ei jostain syysta ole solminut yhteistyosopimusta Bolivian kanssa, eli meidan kannykat ei toimi taalla. Nettikahviloita tuntuu onneksi loytyvan hyvin, joskin nopeudesta paatellen ne toimii jollain kivikautisella lankamodeemilla (mista syysta lisataan valokuvat varmaan perasta pain)...

Mutta siis tahan asti tapahtunutta:
Itsenaisyyspaivana meilla oli vika tentti ja loppui koulu. Saldona opiskelusta tuli Killille kaksi seiskaa ja yksi ysi ja Lillille kaksi kasia ja yksi ysi. Ei siis huonosti noin niinkun ihan vaaralla kielella varsinkaan! Ennen lahtoa Buenos Airesista vietettiin viela kavereitten kanssa iltaa ja juotettiin niille kotitekoista salmaria. Vahan haikeeta oli lahtea, varsinkin kun ei viela paasty kuitenkaan kotiin kaikkien teidan luo! Torstaina lahdettiin kahden kaverin, Stefanin ja Mamtan kanssa kohti pohjoista ja Saltan kaupunkia. Matkaan vierahti 21 yksitoikkoista tuntia, tulipahan kateltua sita pampaa nyt sitten koko rahan edesta! No, loppupaassa vahan sentaan kiivettiin vuorille, muttei mihinkaan korkealle kumminkaan. Lauantaina kaytiin tutustamassa Cafayate- nimiseen vuoristokylaan, jossa viljellaan myos hiukan viinia. Viinia ei paasty maistelemaan, mutta viinijaateloa kylla. Se oli varsin herkullista, lajikkeeltaan Cabernet Sauvignon. Iltapaivalla kaytiinkin sitten trekkailemassa lahiseudun kanjonissa, jossa nahtiin mielettomia varikkaita vuoria ja kaikkea sellasta. Siis kallioiden varit vaihteli perusruskeista savyista punaisiin, vihreisiin ja turkooseihin. Voi veljet, mika maisema!

Farewell party and the effects of the famous finnish black drink...


Rainy Salta early in the morning


On the way to Cafayate


Enjoying the delicious wine flavoured ice cream in Cafayate


Vineyards in Cafayate


In the desert. Quebrada de las conchas.




Crossing a river on the way


Stefan and Kimmo after crossing the river


El Obelisco


La ventana


Colourful mountains






The four of us in the Garganta del Diablo


Sunnuntaina kaytiin katselemassa Saltaa kukkulalta kasin ja sinne noustiin kaapelihissilla, joka onneksi oli sveitsilaisvalmisteinen, kun ei ne argentiinalaiset aina osaa. Yllattavan isolta naytti Saltan kaupunki ylhaalta kasin Lillin mielesta, Kimmon mielesta kaupunki taas seka tuntui etta naytti pienemmalta kuin on. Sunnuntaina lahdettiin sitten Saltasta Jujuyn provinssiin, Jujuyn kaupungin kautta Tilcaran kylaan tai pikkukaupunkiin vuoristossa. Se sijaitsee Humahuacan kanjonissa, joka on ilmeisesti Unescon maailmanperintokohde. Varikkaita kallioita siellakin, ehka tunnetuin on seitsenvarinen vuori Purmamarcan kylassa. Me ei sita paasty katsomaan, kun jotkut mielenosoittajarosvot oli pistaneet tien poikki, mutta nahtiin kylla vastaavia kallioita bussimatkalla ja Tilcarasta kasin ja viela taalla Boliviankin puolella. Ja jattimaisia kaktuksia taalla on ja! Ja laamoja, jotka on aika urpon nakoisia, mutta ihan sopoja silti. Ainakin jos ei ne sylje. Tilcarassa nahtiin myos Pumarca-niminen restauroitu pre-inkalinnoitus. Siis kylan rauniot on ajalta ennen inkoja, sitten jotkut UBA:n tyypit on kayneet kasaamassa sen uudestaan. Se oli hieno ja siella oli laamoja ja kaktuksia. Linnoituksen jalkeen laama oli sitten lautasella. Varsin hyvaa, riistan makuista, vahan palanut jalkimaku, tosi tummaa lihaa, sanoo Killi. Lillin mielesta maistui lihalta ja oli pahaa. Myoskaan Mamta ei kauheesti tykannyt, mutta sekaan ei harrasta lihaa, etta siina varmaan syy, koska molemmat pojat tykkasivat.

Salta


Mamta in front of some waterfalls


The main plaza in Tilcara


Pumarka, the fortress of the pre-incas




A pre-inca bartender in a pre-inca bar


And some huge cactus!


Eilen illalla lahdettiin sitten viela Tilcarasta Humahuacan kylaan kolmeentonniin nukkumaan, etta saatiin vahan totuteltua korkeuteen. Humahuacasta jatkettiin tanaan siis tanne Bolivian puolelle. Mamta ja Stefan lahtivat jo Tolcarasta takaisin etelammas kohti Mendozaa, eli ollaan taas ihan kaksin vaan kaikkien intiaanien keskella. Koko vaesto taallapain on siis intiaaneja ja oli jo Argentiinan puolellakin varsinkin Jujuyn provinssissa. Muutenkin kulttuurierot nakyy, musiikissa ja ruuassa ainakin. Ja koyhempia nama alueet on tietysti myos. Lisaksi ihmiset ei valttamatta puhu edes espanjaa, vaan intiaanikielia, taalla pain yleensa ketsuaa.

Viimeiset paivat ollaan siis vietetty kaytannossa autiomaassa, ja aurinko on ollut aika armoton meille vanupuikolle, tai varsinkin Lillille, jota rahanvaihtajatatikin kutsui blanquitaksi... Eli 60 spf rasvaa on levitelty useita kertoja paivassa, mutta hartiat on silti ihan palaneet ja rinkan kanto tosi herkkua. Muuten menee ihan hyvin. Bolivia on muuten siita hieno maa, etta taalla on ruokalistoilla erikseen kasvisruokaa! Eka kerta sitten Suomen... Ja Argentiinassa sellaista ei tunnettu ollenkaan.

Tama tasta varmaan talla eraa ja palataan asiaan sitten Uyuni-retken jalkeen. Terkkuja!