Chillailua Chilessa

Heips rakkaat kotijoukot ja terveisia Chilesta! Valparaisossa majaillaan talla hetkella oikein ihanassa hostellissa kukkulan rinteella 7-kuukautisen koiranpennun kanssa. Sen verran kun ollaan maltettu lahtea ulos valilla niin ollaan nautiskeltu kauniista maisemista ja muista taman meille uuden maan (sori Lassi) tarjoamista antimista.

Elikkas siis Killin aiti ja veli tuli tanne kylailemaan viime perjantaina ja sitten ollaan turistoiduttu muutama paiva Buenos Airesissa ihan perusnahtavyyksia (keskustat, Bocat, San Telmot, Recoletat ja Plaza Serranot) ja maanantaiaamuna lahdettiin kohti Chilea ja Santiagoa. Lennettiin brasialaisella Gol-yhtiolla melkoisen halvalla, vaikka vahan se syo etta lenot maksaa 50€ ja sitten pitaa maksaa lentokentalle lahtoveroa 18 taalaa. Suhteessa aika iso lisa siis. No, halpaahan se on silti. Andien yli lentaminen oli kylla aika komeeta vaikka pelottikin kun mentiin niin lahelta!

Lepohetki puistossa Recoletassa turistoitumisen valissa


Andien ylla




Santiagossa majoituttiin jo Riossa testattuun Che Lagarto-ketjun hostelliin. Tama versio oli tosi mukava ja siisti, ystavallinen kuten Riossakin mutta paljon rauhallisempi. Oltiin Santiagossa kaksi paivaa, eika oikein saatu kaupungista otetta. Ei kylla kayty lahellekaan kaikissa kaupunginosissa mutta silti jai vahan ontto kasitys paikasta. Ihan yllattavan natti kaupunki se oli silti, ei ollu odotukset kovin korkeella (ei olla hirveesti kuultu mitaan yltiopositiivista kaupungista) niin lopputulos oli kuitenkin aika positiivinen.

Santiagon maisemia




Jonglooraustunti hostellilla


Tiistai oli tosi tapahtumarikas paiva Santiagossa. Oltiin menossa keskusaukion katedraaliin puolelta paivin ja siella piti alkaa messu. Kirkossa vaelteli turisteja ihan reippaasti. Alttarin edessa oli kuitenkin jengia pitamassa pienimuotoista mielenosoitusta kuten lattareiden tapoihin kuuluu. Joku nalkalakko niilla oli menossa, syy jai vahan tuntemattomaksi kylla. Siina etupenkeissa kuitenkin istui vakea aika paljon ja lauleskeli jotain virrentapaisia ja ajateltiin, etta kylla ne varmaan messua odottaa ja vahan jotain plakaattia heiluttavat siina odotellessa niin istuttiin alas odottelemaan mekin. Sitten kirkosta laitettiinkin ovet kiinni ja turistit lahti ulos niinkun yleensa sillon ku messu alkaa. Tadit jatkoi lauleskelua ja kysyttiin niilta, etta onko taalla messu alkamassa vai ei ja vastasivat, etta juujuu ihan kohta, alkaa viela menko. Odoteltiin siin sitten joku kolme varttia, kunnes paadyttiin siihen tulokseen, etta ei taalla mitaan messua ole ja lahdettiin pois. Ovella oli kuitenkin poliisi, joka sanoi, ettei me paasta pois kun kuulemma osallistuttiin mielenosoitukseen. Yritettiin selittaa, etta odotettiin vaan messua ja papiltakin kysyttiin etta onko sellaista ja sekin sanoi etta on on, mutta poliisi sanoi vaan, etta messu on peruttu eika me paasta ulos. Sitten siihen santasi jotain perskuleen valokuvaajiakin pilvin pimein rapsiman fotoja meidan panttivankidraamasta. En tieda, oliko meidan neuvottelutaidot espanjaksi tosi harjaantuneet vai selittiko luultavasti auttamaan tulleet mielenosoittajatadit tilannetta poliisille vai kyllastyiko se vaan vittuilemaan meille, mutta joka tapauksessa lopulta se vahan raotti ovea niin, etta paastiin livahtamaan ulos ja tuli meidan siivella joku paikallinenkin kasvo ulos. Sisalla kirkossa oli ihan rauhallista, mutta ulkona olikin sitten kolme panssariautoa ja ties kuinka monta poliisia vastassa. Ei kylla kiinnittaneet meihin juuri mitaan huomiota, mutta vahan pelastyttiin. No, ainakaan lehtien etusivuilta ei itseamme loydetty, etta ehka se ei mikaan mahdottoman merkittava tapahtuma ollut, mutta eipa olla ennen jouduttu panttivangiksi kirkossa. Tai missaan muuallakaan sen puoleen. No, naita sattuu.

Draaman jalkeen kaytiin syomassa ja sitten kiivettiin kukkulalle katsomaan nakoaloja jotka olikin ihan hienoja. Sitten lahdettiin kohti uutta seikkailua. Eli oltiin menossa etsimaan sellasta Aiti Teresa -nunnien asuinpaikkaa ja meilla oli sinne kylla osoite, mutta ei tarkkaan tiedetty, missa se on, koska meilla oli tosi paska kartta. Otettiin siis taksi. Taksikuski ei tietenkaan ollut kuullutkaan koko kadusta jonne oltiin menossa, joten lahdettiin sitten neuvomaan sita vahan sinne pain. Matkalla pysahdeltiin kysyaan neuvoa ja soiteltiin josko paikanpaalla joku vastaisi ja ohjastaisi meidat perille. No ei vastannu. Kolmannella pysahdyksella sitten tarppasi ja kahvilatati tiesi opastaa meidat perille. Matkalla maisemat alkoivat nayttaa aika rahjaisilta ja slummin keskella kuskikin sanoi, etta taalla on vaarallista ja naytti, etta kurkku poikki. Mitas siita. Paastiin perille mestaan jossa nunnat piti koulua kehitysvammaisille orpolapsille. Ihan mielenkiintoisa vierailu, vaikka ei meista siela oikeen mitaan hyotya ollut. Lapset kun tartti sellaista hoitoa jossa me ei oikeen voitu olla avuksi. Yhden tyton kanssa kylla vahan leikittiinkin ja toinen kovasti kyseli meilta kaikkea. Ja vapaaehtoistyontekija-tadin kanssa juteltiin pitkaan, se oli tosi mielenkiintoista. Ainakin aika erilainen turistipaiva! Ja me kun luultiin, etta tollaset kirkolliset aktiviteetit olis rauhallisia :)

No, ton paivan jalkeen ollaan sitten vietetty vahan normaalimpaa lomaa, eli tultiin tanne Valparaisoon, joka on oikein kaunis kaupunki Tyynen valtameren rannalla, meren ja lukuisten kukkuloiden valissa. Kaupunki on siis makinen kuin mika, ja taalla on sellasia hassuja hisseja, joilla paasee nousemaan huipulle, ettei tartte kavella. Jossain on koneistokin alkuperainen, eli 1800-luvulta, vaha vaan pelotti silla nousta. Eilen kaytiin syomassa kalaa ja ayriaisia, mika oli tosi mukavaa vaihtelua Argentiinan yksitoikkoiseen keittioon. Sitten kappailtiin ympari kaupunkia ja ihmeteltiin. Tanaan mentiin Viña del Marin puolelle, kaytannossa se on kylla samaa kaupunkia, jotain 15-20 minuuttia metrolla. Ja siella oltiin sitten rannalla kaymassa. Ulla-Maija ja Lauri kavivat uimassakin, vaikka vesi oli jarjettoman kylmaa. Me tyydyttiin kahlaamaan pikkasen. Parasta rannalla oli kuitenkin taskuravut, joita ajelehti hiekalle isojen aaltojen mukana. Ne oli hassuja otuksia. Teki mieli ottaa kiinni ja grillata, mutta ei ollu grillia mukana, harmi. Ihan kaunis paikka Viña del Mar oli sinansa, mutta vahan liikaa sellasta rikkaiden proystailya vahintaankin talojen suhteen. Ei hirveen aitoa. Huomaa kylla, etta on yhdesta Etela-Amerikan suurimmista lomakohteista kyse. Valparaison puoli on ainakin meidan mielesta paljon viihtyisampi ja mielenkiintoisempi, mutta me nyt ei kauheesti tykatakaan rannalla olemisesta niin on kaupungissa tietty enempi tekemista. Illalla kaytiin taas yhdella kukkulalla kattelemassa maisemia ja ne oli kylla mahtavia.

Viña del Marin rantaa




Hissi Valparaisossa


Valparaison satama


Saa on huomattavasti viileampi kuin Argentiinassa, ilmeisesti tulee kylma merivirta Siperiasta :) Mutta siis iltaisin on kylma kuin jaakarhun persiissa ja ollaan kaikki lapset oltu vahan kipeina. Mutta kylla se siita. Paivisin on kuitenkin lamminta ja aurinkoista. Huomenna mennaan viela kattelemaan kaupunkia taalla Valparaisossa, muun muassa jotain Nerudan taloa (joita on ilmeisesti monta) ja sitten lahdetaan varmaan lauantaina takasin Argentiinaan Mendozaa kohti. Otetaan sitten enempi lahituntumaa niihin Andeihin bussin ikkunasta. Kirjoitellaan lisaa seikkailuita heti kun kerkii ja laitetaan kuviakin perasta. Nyt Chile kiittaa ja kuittaa, haleja kaikille!