Takaisin luontoon

Hilirimpsis ja terkkuja vaan tuolta Patagonian provinsseista! Eilen palattiin viikon mittaiselta lomareissulta Peninsula Valdesilta ja Barilochesta. Oli kylla upeeta nahda pitkasta aikaa vahan luontoa ja paasta pois taalta paakaupungin tungoksesta ja pakokaasuista ja metelista.

Torstaina siis lahdettiin Clairen (USA) ja Yohanin (Ranska) kanssa kohti Puerto Madrynin kaupunkia bussilla. Bussiyhtioksi valittiin talla kertaa Andesmar, joka oli ihan toimiva. Luokka oli semi cama ja matka maksoi 156 pesoa. Coche cama olis kylla paljon mukavampi vaihtoehto eika hintaerokaan ole suuri. Autot lahtee kuitenkin vahan eri aikaan luokasta riippuen ja kyseinen bussi valittiin ihan suotuisten ajankohtien perusteella. Busseissa tarjotaan aina ruokaa ja juomaa ja jotain viihdyketta. Katsottiin pari huonoa leffaa ja pelattiin bingoa palkintona pullo viinia. Ei voitettu. Nukuttiin kohtalaisesti ja paastiin perille Puerto Madryniin perjantaiaamuna lahes aikataulun mukaisesti. Oltiin ajansaastamiseksi periaatteittemme vastaisesti varattu hostelli etukateen, joten majoittuminen sujui nopsasti ja paastiin heti perjantaina katsomaan elaimia!

Hostellissa oli avulias joskin vahan arsyttava tati, joka kertoi meille paljon alueen nahtavyyksista ja mahdollisista retkista, joille voitais menna. Oltiin aluksi mietitty vuokrata auto ja menna ominpain elaimia etsiskelemaan, mutta paadyttiin lopulta valmiisiin retkiin. Tiet alueella on valilla pelkkaa pikkukivea, joka sinkoilee autoa pain ja pelattiin joutuvamme maksamaan muutaman aikaisemmankin autonvuokraajan kolhuja, jos vuokrataan auto. Ostettiin siis seuraavalle paivalle retki Peninsula Valdesille kattomaan valaita ja muita otuksia. Iltapaivan ohjelmaksi tati suositteli menoa Punta Loma -nimiseen paikkaan, jossa nakee laskuveden aikaan paljon merileijonia (Lobos marinos). Otettiinkin sitten taksi sinne (sijaitsee noin 20 km paassa kaupungista ja on pakko menna taksilla tai omalla autolla), maksoi 60 pesoa eestaas yhteensa meilta kaikilta eli noin nelja euroa naama. Lisaksi maksettiin perilla paasymaksu 5 pesoa naama, joka ois kylla ollu enemman, mutta me lukeudutaan nykyaan argentiinalaisiin. Eli Argentiinassa pysyvasti asuvat tai siella opiskelevat maksavat ainakin luontonahtavyyksista alemman hinnan. Hyotya tuli siis siita opiskelijakortista talla reissulla aika paljon.

Perilla Punta Lomassa meita odottikin sitten iso lauma merileijonia, jotka karjuivat omituisesti ja lyllertelivat rannalla tai toistensa paalla tai sitten vaan makasivat paikallaan. Ei ne vissiin liikaa jaksa sykkia. Hupaisia otuksia kylla ja uroksilla on sellainen leijonanharja. Ei kylla nay tassa kuvassa mutta silti.

Merileijonia


Permiso, permiso...


Perjantain puuhastelu oli aika pitkalti siina, kosksa oltiin tosi vasyneita bussimatkan jaljilta. Kaupunkiin palattua siis kaytiin syomassa ja pelattiin vahan pingista hostellissa.

Lauantaina meita tultiin hakemaan hostellista jo ennen kahdeksaa, ja lahdettiin minibussilla Peninsula Valdesille. Ensimmainen pysahdyspaikka oli Puerto Piramides, jossa oli museo ja nakoalapaikka. Museossa nahtiin valaan luuranko ja nakoalatornista Isla de los pájaros, joka on Pikkuprinssista se kaarme joka syo hattua. Siis se kirjailija naki sen saaren ollessaan postilentajana tai jotain ja siita kirjoitti sitten kirjaansa.

Isla de los pájaros


Naitten nakymien jalkeen hypattiin takas bussiin ja ajeltiin rannalle, jolta valasretket lahti. Meidan paalle angettiin sadeviitat ja pelastusliivit ja meidat pakattiin laivaan, jonka sitten traktori tyonsi vesille rannalta suoraan sellasen nostohassakan avulla. Jonkun aikaa ajeltiin rannasta pois elikoita bongailemaan. Edellisena iltana oli ollut tosi tuulista ja sen takia otukset ei ollu kauheen aktiivisia. Nahtiin kuitenkin muutama valas ihan lahelta ja pyrstoja ja sukelluksia ja vesisuihkuja lisaksi kauempaakin. Oli ne aika valtavia elikoita ja ihmeellisia potkyloita. Pyrsto oli helposti hahmotettavissa, mutta muuten ne oli vaan moykkyja jotka uiskenteli meidan ymparilla.

Valaskala (southern right whale nimeltaan)


Ja sen pyrsto


Valaitten bongailun jalkeen vuorossa oli lounastauko ja nautittiin evasleipia rantakallioilla katsellen samalla taustalla sukeltelevia valaanpyrstoja. Maisemat Peninsula Valdesilla lahimaastoineen on tosi karuja, siella ei kasva juuri mitaan ja on vaan kuivaa ja kivista. Kaunista silti ja niin erilaista.

Peninsula Valdesilla


Seuraava kohde retkella oli sitten merinorsut (elefantes marinos) eli sellaiset valtavat hylkeet, joista urospuolisilla on ihmeellinen nenaviritelma. Ne vasta pitikin metelia, jotain royhtailyn ja oksentamisen valilta se tuntui olevan. Seisoskeltiin rantatormalla muutaman metrin paassa rannalla lohoavista otuksista. Aika hurjaa. Nahtiin seka uroksia, naaraita etta pienia merinorsuvauvoja. Otusten kehosta 45% on rasvaa ja ne painaa monta tonnia. Niitten liikkuminen oli tosi huvittavaa, sen ihran kun pisti liikkeelle niin se hyllyi monta minuuttia jalkeenpain. Naita elikoita oli tosi kiva seurata, ne oli alyttoman huvittavia otuksia. Ja ne siis eli sellaisissa pienemmissa laumoissa, joissa oli alfauros (macho alfa, heh, ja kuulemma mita enempi naaraita niin sen alfampi macho) ja monta naarasta ja sitten niita pentuja. Aina valilla nahtiin pienimuotoisia yhteenottoja, kun joku vahan vahemman alfa macho tuli testailemaan macho alfan reviiria. Ja sitten ne yritti rapsuttaa itseaan heittamalla karkeeta hiekkaa ja pikkukivia paalleen. Tosi viihdyttavaa. Lisaksi varsinkin yksi macho alfa kunnostautui selkaannousuyrityksissa, tosin se vaan rojahti jonkun pahaa-aavistamattoman naaraan paalle eika tehnyt sen jalkeen mitaan, etta ehka se vaan halus pehmeamman makuualustan.

Merinorsuja




Viimeinen pysahdyspaikka retkella oli sitten pingviineiden katsomista varten. Ne oli pienia ja sopoja eika osannu kauheen hyvin kavella vaan vaappui vaan ympariinsa niin ku pingviinit yleensakin. Ja hirveesti ne myos nukkui. Varsin hauskoja otuksia joka tapauksessa, oltais haluttu ottaa pari kotiinkin.

Pingviineja!




Edella mainittujen elikoiden lisaksi nahtiin matkan varrella myos guanacoja, mara-nimisia otuksia, jotka on jotain kengurun ja janiksen valilta, nanduja seka vahan tavallisempia elaimia kuten lampaita, lehmia ja heppoja. Retken jalkeen oltiin niin innoissaan kaikista elikoista, etta haluttiin lahtea seuraavana paivalla toiselle retkelle Punta Tomboon, jossa nakee varsinkin runsaasti pingviineja!

Lahdimme siis myos sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan minibussilla ajelemaan pitkin Patagonian autiomaita. Ensimmainen pysahdyspaikka oli Rawson -niminen kaupunki, jonka edustalla uiskentelee mustavalkoisia delfiineja (toninas/Commerson's dolphin). Ne on vissiin pienimpia delfiineja mita on ja niita asustaa vain Patagonian rannoilla ja jollain yhdella saarella Intian valtameressa. Meilla ei oo niista oikein hyvaa kuvaa, mutta vaihdetaan kun saadaan Clairelta ja Yohanilta niitten kuvat. Tosta nyt esimakua ja jos lisaa kaipaa niin googlettava loytaa.

Commerson's dolpfins


Clairen liipasinsormi oli nopeampi:




Delfiinit oli kylla varmaan nateimpia elukoita ikina, kun ne hyppeli siella kevyen nakoisesti ja leikitteli veneen peraaalloissa pyorien. Vikkelia otuksia ja vaikea valokuvata. Niitten jalkeen vuorossa olikin sitten helpompi kohde eli pingviinit (tarkemmin magellan penguins). Niita asuu Punta Tombossa miljoonan verran, siis sillon kun ne ei oo syomassa Brasiliassa. Nyt ne ei ollut siella vaan parittelemassa Punta Tombossa. Pingviinivaujoja ei siis nahty talla kertaa, mutta ne oli kylla tyon alla. Urospingviinit oli tullu etukateen rakentamaan pesan valmiiksi (kolo maan sisalla) ja huutelivat nyt vaimojaan kotiin, siis ne yksilot, joitten vaimot ei viela ollu palannu ravitsemustauolta. Paljon niita oli joka tapauksessa, ja ne oli tosi huvittavia otuksia. Lisaksi maisemat olivat upeat myos talla alueella.

Punta Tombon pingviineja


Pingviinipuisto, kaikki taplat on siis pingviineja tai niitten kotikoloja.


Maisemaa Punta Tombossa


Kaiken taman elainbongailun jalkeen lahdettiin viela pariksi paivaa katsomaan aivan toisenlaista puolta Patagoniasta, eli vuoristoa ja jarvia. Sunnuntaina siis lahdettiin Puerto Madrynista illalla kohti Barilochea, ja herattiin aamulla vuorten keskelta. Bussimatka oli taas pitka, talla kertaa otettiin coche cama hintaan 137 pesoa ja liikennoitsijaksi valittiin Mar y Valle, jolla oli varmaan mukavimmat penkit ikina! Sellasen tuolin kun sais olohuoneeseensa telkkarin eteen niin oksat pois. Oikein hyva kokemus oli siis kyseinen yhtio, joskin bussi kylla hajos keskelle ei mitaan jossain Patagonian autiomaassa keskella yota. Onneksi helkilokunta oli ennenkin korjannut autoja, ja matka jatkui reilun puolen tunnin kuluttua.

Barilochessa sitten kappailtiin vuorilla kaupungin ulkopuolella pari paivaa. Maisemat oli upeat ja oli ihanaa nahda valilla pinnanmuotoja ja metsaa. Kunnon puita ja jopa koivuja! Ei mitaan tyhmia palmuja puiston laidalla. Tiistaina innostuttiin metsassa kavelysta niin, etta meinas kayda huonosti, kun kavelyreitti ei tehnytkaan ympyraa vaan palasi tielle paikassa, josta oli kuus kilsaa molempiin suuntiin lahimmille busseille. Eihan siina auttanut kuin lahtea kavelemaan, kun bussi takaisin BsAs:iin lahti reilun kolmen tunnin kuluttua ja kaupunkiin oli bussiltakin viela tunnin matka eika oltu syoty koko paivana... Parin kilsan kavelyn jalkeen vastaan tuli onneksi hotelli, jolta meni bussi Barilochen keskustaan, eika jouduttu odottamaan sita kuin minuutti tai kaksi. Ehdittiin jopa syoda ennen bussiin menoa.

Barilochen maisemia




Reissun viimeiselle etapille valittiin liikennoitsijaksi Via Bariloche ja silta coche cama hintaan 125 pesoa. Palvelu oli ehdottomasti parasta tahanastisista, bussissa tarjoiltiin viinia ja kuoharia ja leffatkin oli ihan hyvia joskin espanjaksi dubattuja toisin kuin aikaisemmat.

Eilen palattiin taas tanne suurkaupunkiin ja nyt jo ahdistaa meteli ja saasteet kaikkien luontoelamysten jalkeen. Pitaa ehka viikonloppuna lahtea Uruguayhin rentoutumaan :)