Killi ja Lilli Lattareissa

keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Maahanmuutto

No, niin pahoittelut pitkasta informaatiopimennyksesta niille, jotka ovat kuumeisesti odotelleet uutta paivitysta. Taalla ei oo vaan hirveen ihmeellisia tapahtunut niin ei oo jaksanut kirjoitella.

Maanantaina meilla oli sen kamalan kurssin valitentti ja siihen opiskeltiin ahkerasti monta paivaa, jopa viikonloppua vietettiin koulun kirjastossa... aika ankeeta. No, tentti oli kuitenkin aika vaikea ja hirvean yksityiskohtainen, eli kysyttiin aika pilkunpokkimisluonteisesti niita asioita. Lisaksi siina oli kuus kysymysta, joista kaks oli laskutehtavaa, joissa on oikeesti paljon tekemista, ja aikaa tentin tekoon oli kaks tuntia, -joka sitten kutistuikin kahdeksi oppitunniksi eli 90 minuutiksi... Ei siis ehditty ajatella yhtaan eika tehda kaikkea mitenkaan. Lisaksi ilmeisesti vaaditaan 60% lapipaasyyn, mika tarkoittaa 6/10 pistetta. Ei siis olla paasemassa lapi siita tentista. Hyvalla tuurilla ois mahdollisuudet siihen neljaan pisteeseen joka normaalisti tuottais sen vaaditun nelosen, kuuteen pisteeseen ei sen sijaan oo mitaan saumoja. No, katellaan kun saadaan tentit takas, ehka ope on hyvalla tuulella ja antaa vaikka kirjoittaa esseen taydennykseksi.

Tiistaina oli sitten tosi lepposa paiva, jouduttiin saatamaan viisumiasioita. Eli siis meidanhan ei pitanyt Suomesta hommata viisumeita, vaan asia hoidetaan taalla paikan paalla yliopiston avustuksella. Nyt tama prosessi on sitten kaynnissa. Viikko sitten kaytiin ensin yhdessa virastossa ilmoittamassa pysyva osoitteemme taalla ja antamassa sormenjalkemme. Ne otettiin sellasella hienolla laitteelle, ei tarttenu musteen kanssa pelleilla, vaikka siita oiskin tullu sellanen siisti jenkkileffa-efekti ja ois tuntenut ittensa rikolliseksi... Sielta saatiin sitten lopputuloksena sininen paperi, joka piti vieda toiseen virastoon. Kv-toimiston tati kavi hakemassa kaikkien paperit sielta ekasta paikasta, ja saatiin omamme vasta eilen, kun oltiin menossa sinne jalkimmaiseen paikkaan eli maahanmuuttovirastoon. No, meidan paperithan oli luonnollisesti virheelliset, eli jostain ne fakiirit olivat onnistuneet kaivamaan meidan vanhojen passien numerot. Niihin sataan lippulappuun, jotka jouduttiin siella tayttamaan, laitettiin kylla ihan ne oikeat numerot aikamoinen taikuri saa olla, etta arpoo ne vanhat numerot paasta. No, parilla muullakin oli jonkinlainen painovirhe paperissa, etta sattuuhan naita. Taman paperin lisaksi tarvittiin toinen, valkoinen, paperi, jota kv-tadilla ei ollut meille antaa, koska oltiin vaihdettu ryhmaa tentin takia (siis meidat oli jaettu ryhmiin, joissa naihin virastoihin mentiin). Tati otti meidan tiedot ylos ja lupasi tuoda paperin suoraan maahanmuuttovirastoon ja silla aikaa meidan piti lahtea takaisin siihen ekaan virastoon korjauttamaan ne paperit. Siella olikin sitten ihmisia jonottamassa muutama sata, mutta kv-tati oli kaskenyt meidan olla jonottamatta, vaan kavella suoraan tiskille. Ohitettiin sitten tyylilla kaikki muut ja vietiin viela se vastaanottotati niilta jonottajilta, kun se lahti etsimaan meille jotain virkailijaa. Paastiin sitten korjauttamaan laput, seta sanoi etta kestaa 20 minuuttia ja kesti vaan 5! Uskomatonta, etta taalla voi jotain tapahtua myos nopeammin kuin luvataan. Kerta se on ensimmainenkin. No, sitten vaan vauhdilla jalkimmaiseen virastoon odottelemaan. Kv-tatimme oli tietysti unohtanut ne meidan toiset laput, ja soitti koululle lahettaakseen jonkun niita tuomaan. Koska meidan laput tuli vikana, oltiin tietysti myos vikat vuorossa. Siella maahanmuuttovirastossa siis odoteltiin, etta oma nimi (tai jotain etaisesti sinne pain) sanotaan, sitten mentiin virkailijan luo tayttelemaan jotain lippulappuja vaihteeks, sitten jonotettiin maksamaan viisumista, mentiin takas virkailijan juttusille, jonotettiin otattamaan vankilakuvaa itsestamme ja odotettiin viela, etta eka virkailija nitoo kuvan lomakkeeseen ja kopioi sen (tassakin voi menna vartti) ennen kuin oltiin valmiita. Maahanmuuttovirastossa meilla meni nelja tuntia ja kokonaisuutena koko hommaan alkusahellykset mukaan lukien kuusi tuntia. Plus sitten se viimeviikkoinen keikka, joka eilen siis uusittiin. Se on aika paljon odottamista. Mainittakoon viela sen verran, etta virastoon piti vieda kopiot passin jokaisesta sivusta. Naista kopioista jokainen (siis joka sivu) leimattiin kolmeen kertaan ja vedettiin nimmari paalle. Ihme sitten etta kestaa. Naa tykkaa aika paljon leimoista. Yhden kaverin rikosrekisteriotetta ne ei uskonu aidoksi kun siina ei ollu tarpeeksi leimoja... Me ei niita onneksi tarvittu, koska niitten kanssa ois ollu ihan oma sahellyksensa. Ylipaataan porukka on viime aikoina aika paljon tuskaillut naitten viisumiasioiden kanssa. Nyt saatiin kuitenkin valiaikainen versio kateen ja odotellaan lopullisen valmistumista tai jotain.

Siinapa ne suurimmat, illalla ollaan menossa yhden kaverin synttarijuhliin ja huomenna on feriado, ah! Lahdetaan Clairen (USA) ja Yohanin (Ranska) kanssa kattelee pingviineja ja valaita Peninsula Valdesille ja sitten ehka viela Barilocheen paluumatkalla. Tai siis eihan Bariloche oikeesti oo siella painkaan mutta kuitenkin. Aikaa nyt olis siella kayda niin ehka kaydaan jos jaksetaan. Muuten sinne ei sit tuu enaa lahdettya. Ens viikon keskiviikkona on jotkut yliopiston olympialaiset eika sillonkaan oo tunteja. Viikon sisaan siis kaks vapaapaivaa ja viikonloppu paalle. Siksi on pakko koittaa matkustaa paljon, kun ei joudu oleen luennoilta poissa ku kolme paivaa. Palaillaan Buenos Airesiin joskus ens viikolla, kirjoitellaan sitten kaikkia valaskalavaleita, hohhoh. Ihanaa kylla paasta taas valilla vahan reissun paalle ja pois kaupungista! Muutenkin alkaa jo ahdistaa, kun pitais ehtia niin moneen paikkaan kaymaan eika millaan ehtis tehda kaikkea mita haluaa. Pitaa vissiin joka viikonloppu matkustaa tasta eteenpain... Naihin kuviin, naihin tunnelmiin.

UCA:n eli yliopistomme edesta




Maahanmuuttovirastossa, vasta noin vartti takana... Ja valokuvaaminenhan oli kiellettya...


Autokorjaamo Bocassa


Plaza Serrano meidan kodin lahella, markkinat kaynnissa


Meidan kotikatu


Ja kotitalo, portieeri on vahan aanekas ja karttyisa valilla


Palermon puistoista






Killi Plaza Italialla Palermossa

2 Comments:

At 5:27 ap., Anonymous Anonyymi said...

Hilipatihippaa. Minä pidän leimoista. Haluaisin itsekin olla joskus leimasetä, koska leimasedällä on suurin valta ja auktoriteetti. Leimasetä myös saa osoittaa tämän leimaamalla laajalla käden kaarella ja kovalla mäjähdyksellä. Leimasedällä on myös oikeus käyttää leimaamiseen oma aikansa, koska hän on niin tärkeä. Leimasedän arvolle ei sovi niitata leimattuja papereita. Siksi leimasedän vieressä on niittitäti. Kun minusta isona tulee leimasetä, leimaan jokaiseen paperiin ainakin neljä leimaa. Voi veljet, kyllä ihmiset sitten ajattelivat kuinka taitava leimasetä olenkaan!

 
At 8:46 ap., Anonymous Anonyymi said...

hello!
(tervehdin teitä näin kansainvälisesti, jos teiltä jo tuo suomen/Turun kieli olisi päässyt unohtumaan ;))

unohtakaa hetkeksi ainainen juhliminen ja koulunkäynti! ehdotan teille sen sijaan seuraavaa; järjestäkää vastamielenosoitus botnian sellutehtaan puolesta!

pari kylttiä joihin jonkinlainen mehukas teksti/iskulause Suomen ja sellun puolesta (pro botnia! pro sellu!)ja eiku Gualeguaychúniin tai jonnekin muualle vapaaehtoisesti valitsemaanne paikkaan!

jos teette tän niin teidän ei ehkä tarvii hankkia niitä takatukkia ;)

terveisin tylsyyden kourissa kamppaileva, muka taloustieteen tentiin lukeva
-eeva

 

Lähetä kommentti

<< Home