Valitentti ja synttarikakkua

Taas on viikko vierahtanyt, aika taalla kuluu kylla tosi nopeesti! Siella kotosallakin on tainnut koulut jo alkaa tai on ainakin alkamaisillaan, mika on varsin lohdullista. Ei tartte olla ainoa, joka ahkeroi. Vaikka ei kai se toissakayntikaan mitaan lomailua ole ja sita kai kaikki opiskelijatkin on siella viime aikoina tehny ihan Lassia myoten (onnea vaan kesatyopaikasta:)). No, paasette tekin maistamaan taas oppikirjojen ja kirjastossa takapuolensa puuduttamisen kitkeraa makua.

Meilla oli tanaan ensimmainen tentti. Valitentti se siis vaan oli, mutta aika jannaa silti. Ja valitenteista pitaa paasta lapi paastakseen lopputenttiin, etta oli se oikeestikin ihan oleellista. Pari paivaa ollaan siis asuttu kirjastossa panttaamassa Argentiinan taloushistoriaa espanjaksi. Kurssin professori-tati on onneksi ehka maailman kivoin ja maarasi vaihtareille eri lukemiston kuin paikallisille ja teki viela eri tentinkin, niin etta meidan piti vastata vaan kolmeen kyssariin kun paikallisten piti vastata neljaan. Hurjan ystavallista. Lillille se kuitenkin antoi sen paikallisversion tentista, ja Lillihan ahkerana tyttona ehti kirjoittaa kaksi esseeta, kunnes huomasi, etta Kimmon paperi oli eri nakoinen ja kavi pyytamassa oikean tentin... Onneksi toinen vastatuista kysymyksista oli melkein sama molemmissa tenteissa, eli kaikki aika ei menny kokonaan hukkaan. Vaikka tuli kylla vahan kiire niitten kahden jaljellaolevan kysymyksen kanssa... No, ihan hyvi meni silti ja palautin sen ylimaaraisenkin vastauksen ihan periaatteesta. Tati oli kovin pahoillaan sekaannuksesta ja lupasi ottaa sen ylimaaraisenkin vastauksen huomioon :) Aika helppoja kysymykset oli ja osattiin asiat ihan hyvin ja sanakirjan avulla ne sai paperillekin vahintaan kohtalaisesti.

Kulunut viikko on siis ollut lahinna opiskeluntayteinen ja muuta ei olla ehditty tekemaan. Paitsi viikonloppua tietysti vietettiin valissa. Perjantaina oltiin isoimmissa kotibileissa ikina, kamppa oli kaytannossa kokonainen kerrostalo, jossa asui 11 opiskelijaa (taalta yliopistolta ilmeisesti), osa paikallisia ja loput vaihtareita. Porukkaa oli kuin Lordin konsertissa Espalla (no, ainakin suhteessa) ja paikka oli tosi siisti, niilla oli sellanen iso kattoterassin tapainen, jossa kaikki hengaili kun oli lammin iltakin. Oikein hauskaa oli, paitsi etta argentiinalaiset miehet on kylla maailman kauheimpia, ainakin kannissa. Hiukan paallekayvaa ja lipevaa porukkaa. Kaikilla tytoilla oli maailman kauneimmat silmat ja kaikki oli niin kauniita ja ihania ja argh. Linda sai nimestaan paljon hupia irti (sehan siis tarkoittaa kaunista/ihanaa/sopoa tai mita vaan sellasta ja on ehka yks yleisimmista sanoista ainakin Argentiinan paikallismurteella). "Sos tan linda..." "Si, claro, soy Linda. Mi nombre es Linda, en serio..." ja sita rataa. Kylla me myos laulettiin Riverin kannatuslauluja (Sakke: ala huoli, sunnuntaina mennaan Bocan matsiin) ja puhuttiin paljon espanjaa, etta oli niista jotain hyotyakin. Mutta tanne vaan kaikki sinkkutytot vauhdilla miesta metsastamaan!

Lauantaina oli tarkotus tyttojen menna tanssimaan salsaa paikallisten poikien kanssa ja poikien viettaa poikieniltaa, mutta kaikki tytot oli saanu tarpeekseen paikallisista pojista yhdelle viikonlopulle ja pojatkin oli ihan vasyja niin ei tehty sitten mitaan.

Sunnuntaina oltiin juhlimassa yhden kaverin, Jessien, synttareita amerikkalaisittain yllatyskutsujen merkeissa. Oltiin varattu kahvilasta poyta ja tilattu kakku ja yllatettiin Jessie isolla porukalla kun se luuli menevansa vaan yhden kaverin kanssa kahville. Tarkeinta tapahtumassa oli kuitenkin se kakku. Taalla ollaan aika persoja makealle ja naa harrastaa hirveesti kaikkia ja leivoksia ym. Kyseisessa kakussa (Bomba nimeltaan) oli brownies-henkinen pohja, sen paalla paikallista herkkua dulce de lechea, joka on sellasta kotitekoisen kinuskin tapaista paksuhkoa mossoa (kaikki on ihan koukussa siihen), sen paalla jotain vahan vatkatun creme vanillan tapaista vaahtoa ja koko komeus kuorrutettu marengilla... Makeinta asiaa mita ollaan ikina syoty, mutta aika taivaallisen hyvaa silti. Me pystyttiin ja just ja just syomaan pienehkot palat kakkua, kun pienikokoiset naispuoliset ystavamme veteli hyvalla halulla kaksi isoa palaa ja sankarille jai viela kotiinviemisiksikin iso pala. Suosittelemme kaikkia tulevaisuudessa Argentiinaan matkaavia kokeilemaan kyseista kakkua, se kannattaa, vahintaan jotta tietaa kuinka hulluja naa ihmiset taalla on makean suhteen.

Ja Lassin kommenttiin viitaten: Kimmokaan ei ole liikaa pihvia vaantanyt, joten pihvikatsaus joudutaan jattamaan myohempaan ajankohtaan. Naa tunkee kauheesti kaiken maailman kutjakkeita ja rustonkappaleita ainakin niihin lihoihin ja makkaroihin, joita ne grillaa niin ei ole kauheesti tehnyt mieli. Ja pihvi on aina kalleinta listalla (uskokaa tai alkaa), joten pihi kun on, Killi on yleensa tilannut jotain halvempaa. Mutta kylla siihen pihvin makuun varmaan viela paastaan. Ja mita tohon moottoripyoramatkan seuraamiseen tulee, niin Chen talo oli nahtavyytena niin perseesta, ettei seurata sita jatkaa mihinkaan. 600 sanaa aiheesta mitt sommarlov kolahtaa siis Lassin sahkopostiin seuraavan kahden vuoden aikana, ruotsi on nyt niin ruosteessa tamanhetkisessa kielipaketissa, ettei osata pyytaa edes lahes naapurissa asuvaa ruotsalaispariskuntaa kaljalle. Ja puhutaan niille espanjaa... Kaikkeen sita alentuukin. Vaikka oppimaanhan tanne on tultu, mohmoh. Nyt loppui sanottava ja kohta alkaa tunti, joten Buenos Aires kuittaa. Hasta luego.